Tuntuuko kenestäkään muusta, että edellinen vuosi hurahti ohitse ennätysvauhdilla?
Silloin joskus metrin mittaisena nappulana vuosi tuntui hurjan pitkältä ajalta, ja pelkkä parin kuukauden kestävä kesäkin oli kuin vuosikausia kestävä unelmienhuuruinen sapattikausi. Ehkä silloin kasvaessa päivät olivat jotenkin pidempiä, mutta nyt tunnelmat on sitä että päivät ja viikot kuroutuvat yhteen, kesä meni silmänräpäyksessä ja kokonainen vuosi ennenkuin ehdin sitä edes tajuta.
Mutta minkälainen vuosi se olikaan!
Kaikkea tapahtunutta en mitenkään voisi mitenkään järkevässä muodossa saada kerrottua, joten päätin anastaa Emman käyttämän vuosikyselyn. Eikä tietenkään ole yhtään myöhäistä kirjoittaa moista jo reippahasti uuden vuoden jälkeen – ainakaan minusta.
1. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana?
Olen, enkä voisi tästä olla yhtään kiitollisempi. Uusia työkavereita on tullut aikamoinen liuta, ja heidän joukossaan on sellaisia persoonia, jotka pääsevät minut aina yllättämään positiivisesti. Lisäksi uusia tuttavuuksia löytyi maailman eri kolkilta, ja tietysti tämä yksi brittiläinen valioyksilö.
2. Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt?
Kyllä, enkä tiedä mistä kohtaa listaa aloittaa! Ensinnäkin päästin miehen ensimmäistä kertaa minua henkisesti niin lähelle kuin vain mahdollista, olen rakastunut, olen löytänyt rohkeutta ymmärtää että rakastamani ihmiset eivät minua arvostele ja ole minua jättämässä heti ensi käänteessä vaikka jonkun virheen tekisinkin, olen uskaltanut näyttää tunteitani avoimesti myös perheelleni (he eivät ole nähneet minua itkemässä sitten nappula-aikojen, kunnes vuonna 2012..) ja olen ensimmäistä kertaa alkanut ymmärtää, että minulla on paikka tässä maailmassa. Minua tarvitaan, rakastetaan, ymmärretään..
Mikä kasvun vuosi!
3. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?
Kyllä, ja tämä seurustelu on johtanut jo kihlautumiseen ja jossain vaiheessa tulevaisuutta myös kihlautumista seuraavaan asteeseen..
4. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta?
Se hetki, kun tajusin Danin koettelevan jäätä ennen kosintaa. Kädet alkoivat täristä, enkä koskaan aiemmin ole tuntenut vastaavaa onnen huumaa. Tai se hetki, kun terveydenhoitaja soitti ja varovaisesti ilmoitti, että ”kyllä tämä sitä on, vauvaahan sinä odotat!”. Seurasi onnellista kiljuntaa ja iloista hyppelehtimistä pienessä kämpässäni Jyväskylän keskustassa enkä voinut hetkeen asettautua aloilleni ollenkaan.
Tai se hetki, kun kerroin uutiset Danille.
”Really? Really really?” Dan ei saanut sanoja suustaan, onnessaan mies vaan toisteli ”todellako?” ja kutsui minua sitten pian ensimmäistä kertaa äidiksi.
Äiti.
5. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana?
Jokaista kulunutta vuotta ajatellessa tuntuu, että se tytöntyllerö joka aloitti vuoden on kulkenut sellaisen matkan vuoden loppuun mennessä, että muutos on ollut välttämätön ja sitä on tapahtunut mittaamattomassa määrin. Kuten myös nyt. Tyttö, joka aiemmin epävarmana itsestään ei uskonut kelpaavansa kellekään, on löytänyt miehen, joka on saanut hänet täyteen uskoa itseensä ja rakastettavuuteensa ja on herännyt tajuamaan, että kaikki ne tytölle rakkaat ihmiset rakastavat häntä myös, eivätkä ole häntä jättämässä ensimmäisen ongelman tullessa kohdalle. Ja ne, jotka kyydistä hyppäävät pois, kuuluvatkin hypätä – ja se on elämän rytmi eikä tytön vika.
Näin esimerkiksi. Jälleen tuntuu, että olen kuin aivan eri ihminen kuin viime vuonna tähän aikaan: ja jo sekin, että selätin vuoden aikana masennuksen, vaikuttaa tähän tulokseen hurjasti.
Toivottavasti ensi vuonna kasvan henkisesti tämän vuoden posiitiivista mallia seuraten: ainakin merkit ovat hyvät!
6. Oletko lihonut?
Mietin tämän kysymyksen kohdalla, että vastaanko moiseen ollenkaan. Mitä väliä sillä on, jos elinpainoni olisi lisääntynyt tai laskenut tämän vuoden aikana? Olisiko se sellaista, mitä haluaisin vuosienkin päästä muistella? Onko kiloistamme muodostunut niin suuri yhteiskunnallinen puheenaihe, että sitä pitää jokaisen itsekin päässään kelata jopa kulunutta vuotta miettiessä?
No, päätin kuitenkin vastata. Eihän sitä tiedä, josko tästä olisi joskus terveydellisessä historiassani merkitystä.
Painoni on pysynyt aikalailla samalla akselilla koko vuoden ajan: kesällä vähän pääsin laihtumaankin, kun n. 12 kilometrin työmatkani yhteen suuntaan kuljin päivittäin pyörällä, kunnes menin tekemään sen klassisen virheen ja ostin auton. ”Kyllähän minä sittenkin ajan silloin tällöin töihin pyörällä”, oli siinä vaiheessa ajatus kun ostopapereihin nimeni kirjoitin, mutta kuinkas kävikään?
Sitten suunnitelmissa oli juoksemisen aloittaminen pitkän tauon jälkeen Jyväskylässä koulujen alettua, mutta pamahdin sitä ennen raskaaksi enkä sitten enää lenkkipoluilla uskaltanut nostaa tahtia kävelystä hölkäksi. ”Sitä samaa liikuntaa mitä ennenkin olet harrastanut, voit harrastaa myös raskaana ollessa.” Entä, jos olet kunnolla juossut viimeksi noin kaksi vuotta sitten? Myönnän, minusta tuli arkajalka, ja juokseminen jäi vielä.
Paino ei vielä ole noussut raskauden takia, vaikka tissit ovatkin kasvaneet (mokomatkin, minä nimenomaan kielsin) ja monet housut ovat jääneet jo käyttökelvottomiksi. Näin tällä haavaa, katsotaan mitä myöhemmin!
7. Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana?
En ainakaan tietääkseni.
8. Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana?
Kamala, en ole! Tätä tuli joskus harrastettua ihan sen oman tunnelmansa vuoksi, mutta tänä vuonna minulla on aina ollut seuraa. Ensimmäiset treffit Danin kanssa suuntautuivatkin nimenomaisesti leffateatteriin, ja tämähän tapahtui jo ihan vuoden alussa. Katsottiin muuten uusi Sherlock Holmes!
9. Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana?
En ole, ja korvissani olevien reikienkin annoin umpeutua. Tatuointia olen jo harkinnut pitkään, paikkakin on jo valittuna.. Mutta en ole päässyt itseni kanssa yhteisymmärrykseen siitä, millaisen kuvan lopulta haluaisin. Ehkä tämä on yksi näistä meikäläisen ikuisuusprojekteista… Miten sitä osaa päättää ja olla 110% varma jostain kuvasta, kun se tulee olemaan iholla sitten aina ja ikuisesti?
10. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
Jokainen tapaamani tuttavuus on rikastuttanut elämääni jollain tavalla, vähintään niin että olen oppinut jotain uutta. Näin poliittisen korrektisti vastattuna. Tietysti tekisin aikamoista vääryyttä, jos tähän en mainitsisi Dania. Mitä elämäni olisi tällä hetkellä, jos tuo mies ei olisi tunkeutunutkaan elämääni mukaan? Jo pelkästään tähän hetkeen mennessä voin kiittää häntä niin paljosta.
Sekä niin moni upea työkaveri, te ette ehkä tiedäkään mitä olette tehneet antamalla minun olla aivan oma itseni ensimmäistä kertaa elämässäni missään työpaikassa. Olette hyväksyneet minut, nauraneet minulle ja minun kanssani ja ottaneet minut aina hymyllä vastaan. Kiitos.
Tästä pääsen siis huomaamaan, kuinka onnekas tytönlikka olenkaan. Olen saanut ystävikseni ja tuttavikseni aivan upeita persoonia, jotka ovat tehneet eteeni paljon ja toivottavasti minä olen onnistunut tekemään edes hitusen verran takaisin, jakamaan sitä onnea ja ilahtumista. Yksinkertaisesti kiitos teille kaikille.
11. Piditkö uudenvuodenlupauksesi?
Krhm, en. Lupasin itselleni, että juoksisin kesällä Juankoski-Nilsiä – välin, mikä on siis noin parinkymmenen kilometrin matka täynnä mutkia ja ylämäkiä (niitä tuntuu olevan aina enemmän kuin alamäkiä, riippumatta kumpaan suuntaan on menossa). Aloitin kyllä harjoittelun, ja kesällä ajoin sen välin pariinkin otteeseen pyörällä. Juosten en kuitenkaan mennyt kertaakaan. Ehkä joku toinen vuosi?
12. Synnyttikö kukaan läheisesi?
Joo! Rakas siskoni synnytti toisen lapsensa lokakuussa, aivan ihanan pienen tyttölapsen, kuin myös Danin sisko synnytti vain noin viikkoa myöhemmin pienen pojan. Eikä vuosi 2013 näytä vauvapuolelta yhtään sen huonommalta, työkaverini synnyttää kahta kuukautta minua ennen, kuukautta ennen minua on vuorossa taas serkkuni ja sitten on se kaikkein läheisin persoona äkistämässä uutta ihmistä maailmaan. Minä itse.
13. Kuoliko kukaan läheisesi?
Ei kukaan enää vuosiin läheinen, mutta lapsuusaikojen paras ystävä menehtyi kesällä onnettomuudessa. Lepää rauhassa, ystäväiseni. Jo ennen tapahtumaa olin ehtinyt harmitella sitä, miten joskus läheisistä ihmisistä sitä vaan saattaa noin etääntyä – ja sitten asian korjaamismahdollisuus viedään pois. Tästä oppineena olen yrittänyt pitää nykyään läheisiin ihmisiin paremmin yhteyttä, ja ainakin kertoa silloin tällöin kuinka tärkeitä he ovatkaan.
14. Missä maissa kävit?
Englannissa vietin osan vuotta, minne tein Suomen kamaralta myös pari visiittiä kesän jälkeen. Keväällä käytiin koulukavereiden kanssa ihmettelemässä vähän Hollannin maata, ja uudenvuoden jälkeisen pari viikkoa vietin myös Berliinissä ystävättäreni luona. Englanti, Suomi, Saksa, Hollanti. Ei kehnompi saalis! Ensi vuodeksi luvassa ainakin Englanti ja Saksa uudestaan.
15. Mitä haluaisit vuodelta 2013 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2012?
Matkan Stonehengelle! Ja Irlantiin! Ja tuon armaan miehen haluaisin onnistua raahaamaan Suomen kamaralle. Lentopelkoisen urhoon saaminen koneeseen näyttää tosin olevan yllättävänkin hankalaa, vaikka tahtoa tältä löytyisikin tutustua Suomen perheeseensä. Vinkkejä lentopelon taltuttamiseen? Olen jo miettinyt tajun kankaalle tajauttamista, mutta minulla ei taitaisi voimat riittää ton miehen raahaamiseen.. Eikä väkivaltaista tekoa katsottaisi ehkä hyvällä koneessa…
16. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2012?
17.10.2012 (siskontytön syntymä), 28.02.2012 (seurustelusuhteen aloitus), 01.04.2012 (sanoin ekaa kertaa ”I love you”), 11.09.2012 (kihlautuminen).
17. Mikä oli vuoden 2012 suurin onnistuminen?
Että ei kauheasti toistoa tulisi, niin saanko vain mainita henkisen kasvun? Masennuksen selättämisen ja omanarvon ymmärtämisen?
18. …ja suurin epäonnistuminen?
Se, että en ole onnistunut pitämään aivan niin hyvin yhteyttä joihinkin ystäviini sillä seuraamuksella, että he ovat kaiken tämän muutoksen keskellä päässeet minusta etääntymään, molempien osapuolien sitä tahtomatta. Tämä on ehdottomasti suurin epäonnistumiseni, ja sinä tiedät kuka sinä olet. Ensimmäisen auton ajokelvottomaksi saaminen rysäyttämällä se ojanpenkkaan ei ole mitään verrattuna tähän.
Luvataanko, että vuonna 2013 tilanne muuttuu ja emme etäänny toisistamme enää piiruakaan? Minä voisin heittää vaikka itkupotkuraivarit ”EN TAHDO” meiningillä lattialla just nyt, ihan vain siksi että asian tärkeys tulee sinulle ilmi, etelän tyttöni.
19. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Ostaminen on yliarvostettua – käytän hyvin harvoin rahaa itseeni. Siitä tulee jotenkin syyllinen olo, aivan kuin jokainen sentti pitäisi olla säästämässä pahan päivän varalle. Minulle tosin annettiin viime vuonna mitä ihanampia lahjoja, kuten uuden digikameran, läppärin, Kindlen.. Mistä opin sen, että mieheni ympärillä on parempi varoa sanojaan, tai saattaa jopa saada sitä mitä haluaa!
20. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Matkustamiseen. Tähän mennessä olen aikuiselämääni viettänyt siihen malliin, että jos vain vähänkään liikenevää rahaa on, olen lähtenyt hakemaan kokemuksia maailmalta. Nyt tähän tulee muutos vauvan myötä, mistä olen kuullut ihmisten olevan jopa huolestuneita osaltani. Vapauttanihan tullaan runsaasti rajoittamaan, enkä pysty niin helposti enää irroittautumaan matkoille.
Mutta tähän ikään mennessä olen jo nähnyt maailmaa melko runsaasti. Nyt on toisenlaisen elämän vuoro: sitoutumisen, perhe-elämän, rauhallisuuden.. ja ainaisen levottomuuden loppumista en todellakaan katso pahalla!
21. Mistä innostuit eniten?
Vauvasta! Kihlautumisesta! Ystävieni onnesta: moni ystäväni on myös löytänyt tiensä parisuhteen satamaan, ja vaikka eivät olisikaan, niin silti jotain upeaa kehitystä ja kasvua heidänkin elämässään on tapahtunut.
22. Vuoden 2012 ihmiset:
Perheeni, joihin olen löytänyt aivan uuden yhteyden viime vuonna. Olen vihdoinkin päästänyt heidätkin lähelle.
Heli-ystäväni, olet minulle äärettömän rakas.
Ja Dan.
Ja mainitsemisen arvoisia ovat ehdottomasti myös Heta ja Pihla, ystäväni jotka tulivat minua tapaamaan Englantiin asti jo vuonna 2012.
23. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?
Onnellisempi. Viime vuonna tähän aikaan olin aivan eksynyt itseni kanssa, en osannut pysyä aloillani enkä löytänyt onnellisuuden lähteitä mistään. Nyt tuo kaikki tuntuu kuin aivan eri henkilön elämältä.
24. Miten vietit joulun?
Töissä. Laskettelukeskuksen hotelli täynnä joulumielisiä asukkaita ei ollut yhtään huono paikka viettää joulua, eikä myöskään uutta vuotta. Jouluaaton ehdoton huippukohta oli kuitenkin ajanvietto perheen kanssa iltasella, ja eritoten lahjojen avaamisrumba: siskontyttö halusi välttämättä avata jokaisen lahjan juuri minun kanssani. Eikä isinkään lahjojen avausapu kelvannut, vaan kaikki lahjat piti kiikuttaa tädin syliin, jotta yhdessä riemukkaasti lahjapaperit revittäisiin auki ja ihmeteltäisiin lahjaa.
Ehdottomasti tämän joulun paras lahja oli se!
25. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
Criminal Minds! Sarjassa on aivan ihana nörttipoika, jota on aina ilo seurata! How I met your mother oli vuoden 2012 löytö myös, joka tuli katsottua sitten aivan ensimmäisen kauden alusta juuri nyt pyöriviin jaksoihin asti niin, että aina ei malttaisi odottaa sitä seuraavaa jaksoa. Sainpa Daninkin innostumaan sarjasta!
26. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Minä, lukutoukka, en ehtinyt paljoa kirjoja lukea.. mikä harmittaa julmetusti. Mutta Life of Pi oli loistava ja samalla niin ärsyttävä, ja aloitin lukemaan Game of Thronesia. Siitä tehtyä tv-sarjaa olen seurannut sitä mukaa, mitä pidemmälle olen kirjassa ehtinyt.
27. …entä musiikillinen löytö?
Dan soitti minulle muutaman kappaleen Youtubesta Seth Lakemania tarkistaakseen, voisinko miehen tuotannosta tykätä – ja vei minut sitten lopulta Seth Lakemanin konserttiin Bournemouthissa. Pääsimme aivan eturivin tuntumaan! Oli yksi upeimmista illoista ja vaihtarivuoteni huippukohdista, enkä koko konsertin aikana pystynyt lopettamaan hymyilyä. Huippua oli myös, kun bändin jäsenet huomasivat ääliömäisen hymyilyni ja siten sain heidänkin suupielensä nykimään!
Tai sitten se oli se meikäläisen tanssityyli…
28. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?
Elokuvafriikin tyttöystävänä on tullut katsottua jonkin verran normaalia enemmän elokuvia, mutta nyt ei yksikään nouse ylitse muiden. Sherlock Holmes on jäänyt tietysti mieleen, sekä Ratatouille ja How to train your dragon, joita on tullut tuijoteltua yhdessä Rubyn, Danin tyttären, kanssa.
29. Mitä teit syntymäpäivänäsi?
Menin syömään kämppisteni kanssa meksikolaiseen ravintolaan ja sitten jatkoimme iltaa yökerhokierroksella. Join itseni semmoiseen känniin, että onnistuin kadottamaan kaikki tutut ja päädyin illan viimeisinä tunteina tekemään uusia tuttavuuksia. Posliinipönttöäkin yritin halailla, tuloksetta. Uudet tuttavuudet huolehtivat minut sitten kotiovelle asti.
Näinkin aikuismaisesti vanhenin vuodella vuonna 2012 Englannissa.
Tänä vuonna synttäripäivänä odotettavissa on ainakin neuvolakäynti!
30. Ketä kaipasit?
Kesäkuusta lähtien kaukosuhteessa eläneenä tietysti Dania, ja kaikkia ystäviäni maailmalla. Olen myös kaivannut hyvin paljon lintuystäviäni, ja siten haaveillut jälleen papukaijojen hankkimisesta lemmikiksi. Ovat teinivuosieni undulaattiystäväni tulleet ihan uniini asti, jatkuvasti!
31. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi?
Heli.
Vuosi vielä lyhyesti listattuna:
- Vuoden vaihde kului ystäväni luona Berliinissä juhliessa
- Englannissa vietin syntymäpäiväni
- Luonani Englannissa vieraili Pihla ja Heta
- Tutustuminen Daniin, seurustelusuhteen aloittaminen
- Vierailin koulukaverini luona Hollannissa, ja yhdessä tutustuimme Amsterdamin ihmeisiin
- Kesällä aloitin työt hotellin ravintolassa tarjoilijana Suomessa, ja oleskelin serkkuni perheessä kesätyttönä kummityttöäni hoivaten!
- Loppukesästä toimin matkaoppaana australialaiselle tutulleni
- Syksyn aikana vierailin Danin luona kaksi kertaa, jolloin tapahtui myös kihlautuminen ja kihlajaislahjana aloin odottamaan ensimmäistä lastamme…
Näihin sanoihin, kiitos kuluneesta vuodesta kaikille, ja toivottavasti uusi vuosi tuo tullessaan iloa ja onnellisia hetkiä!
Rakkautta ja teehetkiä 