Esittelykierros meillä

Nyt sitä kauan sitten mainittua ja sen jälkeen toivottuakin esittelypostausta tästä hulppeasta pikkukämpästämme! Vaikka neliöitä tästä luukusta ei kauheasti löydy, en kuitenkaan kertaistumalta teitä rasita esittelemällä upeaakin upeampaa kylpyhuonettamme tahikka kotoisaa makuuhuonettamme (kröhm), vaan aloitetaas ihan sisäänkäynnillä ja sitten meidän olohuone-keittiöstämme, koko talon sydämestä ja hengestä.

Eikä sitten muuta kuin..

tervetuloa

– asuntoomme numero 5. Ensimmäiseen yhteiseen kämppäämme Danin kanssa, jos sitä studion jakamista ei lasketa. Ensimmäinen kunnon ”koti”. Ja siinä meillä on hieno ovi,  on joo. Turpoaa sateella, ja minulla ja tuolla lukolla on viha-rakkaus – suhde. Se ei sitten millään meinaa mennä ensinnäkään lukkoon kun minä avainta siihen reikään työnnän ja väännän (Danille ilman ongelmia), ja sama vika avatessa. Niin, ja vaikka olisinkin saanut lukon auki, niin turvonnut ovi voi silti minua jekuttaa ja yrittäessäni avata niin sehän ilkkuu pitäytymällä kiinni niin tiukkaan kuin mahdollista. Sitten raivopotku taktisesti tuohon oikeaan alalaitaan ja voilá, ovi on auki. Tai sitten on taas varpi kipiänä, jos olinkin oikeasti laittanut oven uudestaan lukkoon väännellessäni sitä avainmetallia lukossa..

eteinen

Eteisestä löytyy kolme ovea niinkuin kaikki laskutaitoiset huomaa, kun tuota kujeilevaa etuovea ei lasketa mukaan. Vasemmanpuoleisesta ovesta pääsee makuuhuoneeseen, keskimmäisestä kylpyhuoneeseen ja oikeasta oleskelutilaamme. Ja jo tästäkin pikkutilasta huomaa englantilaisten rakennusteknisen nerokkuuden:

ovetavautuu

Jep. Keittiön ovea lukuunottamatta ovet avautuvat ulospäin. Olishan se liian hienoa, jos ne avautuisivat sisällepäin! Joten eipä vissiin olla kolisteltu noita ovia yhteen, kun toinen on tulossa makkarista ja toinen toiletista.. Ja minä olen oppinut jonkinkaltaiseen aina ovet auki – mentaliteettiin lapsuuskodissa, jossa ovet suljettiin vain jos haluttiin omassa huoneessa yksityisyyttä tai tietysti asioidessa kylpyhuoneessa. Mutta jos wc:n ovi oli auki, tiesi heti että siellä ei ole ketään. Näinpä tästä päästään tähän yhteen Danin ärtymykseen ja epätoivoiseen toivomukseen siitä, että oppisin laittamaan ovet kiinni lähtiessäni huoneesta. On nimittäin ovia paukuteltu yhteen ilman molemminsuuntaista liikennettäkin, kun meikältä on jäänyt häntä oven väliin.

Ehkä vielä joskus..

lapsiperhe

Yksityiskohtia vielä eteisestä – ettei tosiaan kenelläkään sisään tullessa jää epäselväksi, että astui juuri lapsiperheellisen maailmaan. Kuvamateriaali on suomiystäviltä saatu lahja – EL:n syntymäpäivänä he olivat pitämässä yhteisiä synttäreitä teemalla Disney ja saadessaan tietää miksen ilmestynyt juhlimaan, ilmestyi teksti ”Onnea” tuonne kuvaan (ehkä jo samana iltana?). Myöhemmin kuvamateriaali oli teipattu ulko-oveemme ja ovenkahvasta roikkui lahjapussi.
Tulen aina hyvälle tuulelle näkiessäni nämä!

kokohuone

Keittiön ovelta avautuukin sitten tällainen näkymä. Mac, jonka vieressä pieni muratti jonka oksan nappasin kasvamaan omalta pihalta. Puulaatikko, joka toimii eräänlaisena sohvapöytänä kun Dan on töissä, ja hänen läppärinsä alusena ollessaan kotona. Sohva, Heliltä saatu taulu (Helin töistä lisää hänen blogissaan täällä!) ja Ikean ruokapöytä-setti. Ja mikä tärkeintä, pakastin. Unohtamatta lipastoa, joka on täynnä kaikkia vauvajuttuja ja -vaatteita.

olohuoneen lattia

Olohuoneemme. Eikö olekin tilava? Ja harvinainen herkku pääsi kuin pääsikin kuvaan – viikkoa vajaa 5 kuukauden vanha EL! Huomatkaa miten taktisesti osasin ottaa kuvan niin ettei kasvot näy.. EL makailee anopin hankkimalla… aktivointimatolla? Vielä kovasti harjoittelee kierähtämistä, pään kannattelua masullaan ja kaikkea sitä. Siksi tuo pinkki matto onkin oikein kiva, ja EL viettää siinä melko paljon aikaa nauttien norsulelun soittamasta musiikista, yrittää saada otteen roikkuvista leluista käsillään joita ei vielä ole omikseen tajunnut ja toljottelee itseään peilistä.

Niin, ja harrastan mattoa kokolattiamaton päällä, kuten kuvasta näkyy. Tuo violetti matto onkin vielä hyvin rakas, ollut miulla joskus teiniajoista lähtien.. Ja peittää kivasti tuon joskus valkoisen kokolattiamaton keräämät läiskät, nuo edellisten vuokralaisten likajämät, joita en ole saanut pestyä pois. Pitäisi hankkia jonkinkaltainen höyrymatonpesijä. Ehkä. Tai sitten ottaa itseä niskasta kiinni, imuroida koko lattiapinta-ala millin tarkasti ja pestä se matonshamppoolla, antaa kuivaa ja imuroida uudestaan. Jossain unelmatodellisuudessa. Nyt riittää tuo matto maton päällä – taktiikka.

boksi

Ja koska tässä kämpässä ei ole mitään muita säilytystiloja kuin mitä keittiön pari kaappia tarjoaa, niin jokainen pieni mahdollisuus säilöä tavaraa siististi tai vähemmän siististi on otettava käyttöön. Tämä käy vielä nyt, kun EL ei osaa vielä liikkua ja siten uteliaisuuttaan kiskoa noita tavaroita pois lootasta.. No, tämä kämppähän on muutenkin vain väliaikaratkaisu, tarkoitus on muuttaa isompaan, toivottavasti ennen joulua. Toivon mukaan sen tulevan kämpän rakentajat ovat ymmärtäneet sanan ”säilytystilat” – tarkoituksen!

No, jospa sitten keittiöön, miun lempparipaikkaan koko kämpässä. Heti sängyn jälkeen.

lattia

Keittiön musta laattalattia, joka jatkuu vähän eteisenkin puolelle ja kylppäriin. Ihan ok, kylmä aamuisin mutta kuitenkin parempi kuin kokolattiamatto keittiössä. Näkyy vain jokaikinen pikkuroska ja läikähtänyt maito siitä heti, ja jos ei pese oikein niin näkyy pesuviirut. Perfektionistin kauhu siis suorastaan.

Niin, ja lastenvaunut tosiaan parkkeerataan aina keskelle keittiötämme. Kun ei sille ole oikein mitään muutakaan paikkaa. Kätevästi kuitenkin suoraan sohvan vieressä, mukava vahtia tyttösen päikkäreitä samalla kun itse toljaa vaikka Criminal Mindsia macilta.

keittiö

Iso ikkunalauta, joka toimii kätevästi säilytystilana. Sinisessä kulhossa tykkään pestä EL:n kaikki pullot ja muut, tiskien kuivausalustan jälkeen näkyvä vaalea tötterö on taas sitten niiden pullojen sterilointiastia, joka täytetään Milton-vedellä. Täällähän ei tosiaan neuvota keittämään pulloja, vaan kaupasta pitää hakea Milton-tabletteja, jotka liukiaa veteen ja se sitten taas tappaa bakteerit. Outoa näin suomalaisittain, mutta kun tuota joutui tekemään jo sairaalalla niin helposti tapa siirtyi myös kotiinkin. Ja kun Dan sitä vaati.

Niin, ja se tiskiallas ei tosiaan pidä enää vettä. Dan on tuota muutaman kerran ruksaillut, jonka jälkeen se on hetken pelittänytkin, mutta sitten minulla meni hermo ja tein blondiratkaisun – iskin siihen tulpan miljoonan osan väliin muovipussin (oi, ne kivat yksiosaiset tulpat, miksi enkkuversio ei voisi olla yhtä yksinkertaisen nerokas?) – ja hyvin toimii taas!

allas

hella

Keittiön oven taakse jäävä osa. Rakastamani kaasuhella ja uuni, ja yksi elämäni suurimmista rakkauksista: kahvinkeitin. Jokaisen äidin pelastus, vaikka kahvin ehtisikin juoda vain kylmänä. Englantilaiset juovat yleensä pikakahvia, ja niin joi Dankin kunnes minut talouteensa otti. Silloin meille tuli kahvinkeitin, eikä Dan näytä haikailleen moisen kahvintapaisen litkun perään. Kunnon filtteröityä kahvia sen olla pitää!

yrtit

Olen aina halunnut oman pienen yrttitarhan – ja nyt minulla on sellainen. Tuoretta basilikaa ja korianteria omalla ikkunalla! Toiveissa on jossain hamassa tulevaisuudessa ähertää omalla kasvimaalla peppu pystyssä, kiroillen rikkaruohojen ja myyrien takia ja hei, ehkäpä haluaisin myös pikkaraisen kasvihuoneen tomaatteineen! Mutta nyt mennään kahdella kivan vihreällä yrtillä.

tiskipoyta

Mitä minulla on erityisesti ikävä Suomesta? Jos ruisleivät ja aurajuustot, tällöttiset itsestäänselvyydet, jätetään nyt laskuista, niin yksi aivan selkein on tiskikaappi. Niin yksinkertainen, helppo ja tilava ratkaisu – ja täällä ei siitä kukaan ole kuullutkaan. Ja tämmöttisellä muovihärpäkkeellä sitä sitten mennään, ja yritetään muistaa pyyhkiä sen alta säännöllisesti kosteus pois ja pestä itse lootaa kans..

hyllyt

Sitä säilytystilaahan on jostain revittävä, niinpä anoppiperheen kanssa haettiin Ikeasta pari hyllyä. Siihen menivät sitten meikäläisen teekokoelma, kahvipurnukka, sokerit ja murot ja muut. Ehkä mikään kaikkein kaunein ratkaisu tämä ei ole, mutta nuo metallipinnat on helppo pitää puhtaana ja estetiikkaa olen yrittänyt luoda kiinnittämällä kavereilta saatuja kortteja seinään.

ruokatila

Ruokatila. Ahdasta, mutta ihan toimiva ratkaisu. Punainen matto on myös muisto Suomesta, ostin sen joskus muutama vuosi sitten jotain opiskelijakämppääni varten, ja nyt se on lapsiperheeni kotia koristamassa. Ja sitten on Rubyn leluloota, ja anoppiperheeltä saatu ihana lamppu. Ja se pakastin. Oma pikkupakastin.

Väripilkkuja huoneeseen tuovat lapsuudenaikainen kelloni, jonka vanhempani minulle lähettivät Suomesta, sekä siskoltani lahjaksi saama mietetaulu, Helin kanssa ostosreissulta löytämästani lahjakassista leikkaama pääty ja Helin aikaisempi minulle lahjoittama piirros keijukaisesta. Helin taiteesta puheenollen, olen suuri fani. Hän pystyy aina yllättämään, herättämään tunteita ja ajatuksia teoksillaan. Eikä hän ole rajoittunut vaan yhteen taidesuuntaukseen tai muuhun rajattuun lokerikkoon tai materiaalivalintoihin. Kannattaa käydä vilkaisemassa tosiaan jo tuolla aiemmin mainitsemani hänen pitämänsä blogi, kuin myös hänen Facebook-sivunsa. En sano tätä vain siksi, koska hän on hyvä ystäväni ja EL:n kummi, enkä myöskään saa rahaa jos noille sivuille päädytte. Kerron teille hänestä siksi, koska uskon häneen taiteilijana, ja hän ansaitsee tulla mainituksi ja tunnetummaksi. Eikä kannata tosiaan jättää hänen tuotoksiinsa tutustuminen näihin pariin minun törkeän huonosti ottamiin kuviin hänen töistä, sillä ne eivät suo hänelle eikä näille töille sitä kunniaa ja arvoa, mitä niille oikeasti kuuluu!

keiju

seinataide

kello

Nyt alkaa esittelykierros olla päättymäisillään. Palatessamme kohti ulko-ovea näemme vielä kuitenkin että omistamme naulakon, joka yhtälailla ei ollut kämpässä itsessään (mitä, sehän olisi säilytystilaa!) vaan on hassun kympin arvoinen Ikea-ostos Southamptonista.

naulakko

Ja sitten kovasti turvallisuuden tunnettani nostava lisälukkohärpäke. Mukava pikkulisä aina niin rakastamaani oveen.

turvalukko

Eritoten, koska ovi avautuu sisäänpäin.

aivopieru

Näihin sanoihin, toivottavasti nautitte kierroksesta! Minulla oli ainakin yllättävän hauskaa kirjailla tätä, nauraa itselleni ja sisustusyrityksilleni sekä tämän kämpän ihanan persoonallisille kummallisuuksille! On tämä ihan mukava paikka asustaa, mutta selvää on, että ei tässä liian kauaa voi majoittua. Eritoten sitten, kun EL alkaa liikuskelemaan, ei tämä asunto ole enää kelvollinen. Liian pieni, ei hänelle liikkumatilaa, ei säilytystilaa laittaa tavaroita pois hänen ulottumattomiin jotta asunnosta tulisi lapsiturvallinen.. Niin. Mutta tämä on nyt koti. Meidän koti.

Kiitos lukemisesta, ja jätähän kommenttia vierailustasi! Mikä oli mieleenpainuvinta tästä postauksesta, mitä ajatuksia heräsi, tuliko jotain parannusideaa miten asioita voisin järkkäillä täällä paremmin? Älähän ujostele, anna tulla vain!

Advertisements

5 thoughts on “Esittelykierros meillä

  1. Hei, kerrassaan kiva esittely, hauska nähdä englantilaista kotia :) ja samoja asioita kummastelin/kaipaisin iteki..säilytystilaa,tiskikaappia ja sisäänpäin kääntyviä ovia,paitsi ulko-ovi :D mut ikävä kyllä en uusia ideoita keksi ..

    • Hei, kiitos kommentista! Ja eivätkö olekin nämä enkut suorastaan nerokkaita, näitä samanlaisia tilaratkaisuja löytyy varmasti muualtakin! :D Niinkuin esimerkiksi yleiset vessat, joihin normipainoisenakin pitää peruuttaa ja ängetä pöntön viereen jotta sisäänpäin kääntyvän oven saa sitten kiinni…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s