Toukokuuvauva!

Blogihiljaisuuden aikana olen omasta mielestäni ollut kovinkin kiireinen, vaikka itseasiassa sohva on ollut valtakuntani ydin. Pääasiallisesti aika on kulunut tv-ohjelmia kuten NCIS:iä tuijotellessa ja räkäistä nenää tyhjentäessä, ja samalla on yritetty räpeltää tehdä kouluhommia kuin myös nähdä kavereitakin. Yhtenä iltana kokoonnuttiin Suomi-poppoolla meille ja tehtiin porkkanakakkua, ja olen valtaisan mahani kanssa liikahtanut myös Lauran kanssa kahville kaupunkiin. Olin monta kertaa miettinyt että tämä kahvila näyttää ulkoapäin jotenkin erittäin kutsuvalta, ja käytiin se sitten tsekkaamassa – ja tykättiin! Kaikkein parhaiten jäi mieleen peileihin kirjoitetut ”Minä rakastan sinua” – lukuisilla eri kielillä kuin myös jättimäiset sipulit, joita kahvilassa myös myytiin. Siis. Jättimäiset!

Vauvamasukin kasvaa vaan, ja vauvan liikkeet alkavat tuntua ihan eri tavalla kun taas aiemmin. Vauvan möyrinnät ja asennonvaihtelut on ulkoakin päin nähtävissä, ja niin Dan kuin kaveritkin ovat päässeet kättä pitämään ”vauvan päällä” masupeitteen lävitse, kun vauva on selkeästi nojaillut vatsaa vasten. Ja päivä päivältä mä tunnen paremmin missä kohti vauva milläkin hetkellä on. Vauva ei tosiaan enää ole mikään pieni kutittelija vatsan pohjalla…

Eilen oli diabeteslääkäri. Ensinnäkin lääkäri oli hyvinkin vaikuttunut hyvistä sokeriarvoistani, ja helpotti suunnattomasti oloani kertomalla että todennäköisesti vauvalla ei tule olemaan mitään komplikaatioita miun diabeteksen takia jos vain arvot pysyvät näin hyvinä. Mutta varotoimena tulen kuitenkin synnyttämään Poolen Hospitalissa, koska siellä on paremmat valmiudet jos jotain menee pieleen. Tämä sama lääkäri tulee nyt tarkkailemaan olojani loppuraskauden ajan kuin myös tarkastaa minun ja vauvan tilanteen myös synnytyksen jälkeen. Lisäksi hän varmisti uudestaan että olen tietoinen raskausdiabeteksen vaaroista: jos en huolehdi tarpeeksi hyvin itsestäni diabeteksen suhteen, on minulla suurempi vaara pitää tämä upea sairaus raskauden jälkeenkin, kuin myös että vauvasta tulee suurikokoinen ja saa komplikaatioita kuten yliaktiivisen haiman tai että hänen keuhkonsa eivät ole täysin kehittyneet.

Hän oli myös kovin yllättynyt siitä että olen tiennyt raskausajan diabeteksestani niin aikaisesta vaiheesta asti kuin raskausviikolta 8. Yleensähän sokerirasitustesti tehdään raskausviikon 20 tienoilla, kun taas minä olin tässäkin asiassa erikoistapaus. Ensimmäisellä neuvolakerrallanihan pissanäytteestäni paljastui glukoosia, mikä on toimimattoman haiman merkki. Tästä ja perhehistoriastani (äidilläni ja äidinäidilläni diabetes, äidilläni alkoi raskausajan diabeteksesta) johtuen pääsin sokerirasitustestiin välittömästi, ja arvot paljastivat diabeteksen. Englantilääkärin mukaan tämä toisaalta oli hyvä, mutta toisaalta huono – hän katsoi minua suklaanruskeilla silmillään ja sanoi pehmeästi, että tietoisuus on varmasti johtanut myös turhaan panikointiin ja stressaamiseen. En voinut kuin hymyillä. Niin totta.
Mutta toisaalta – jos en olisi tiennyt, olisin mättänyt tosi paljon suklaata, ja esim. Ben & Jerrys jäätelöä kuin Aino-jäätelöäkin, mitä on hirveästi tehnyt mieli koko raskauden ajan; ja nyt olen onnistunut pitämään huolta itsestäni ja vauvasta sen verran, että ainakin rakenneultraan mennessä kaikki oli hyvin.

Onko vauvalla edelleen kaikki hyvin? Se selviää ensi perjantain ultrassa!

Saatiin myös uudet ohjeet sokerinmittaukseen. Kun Suomessa neuvottiin ottamaan sokeriarvot aina tunti ruokailun jälkeen, täällä neuvo on kahden tunnin jälkeen. Suomessa sanottiin että sokeriarvo on hyvä jos se tunti ruokailun jälkeen on alle 7.8 mmol, niin Englannissa arvo on hyvä jos se on alle 7.5 mmol kahden tunnin jälkeen. Eli arvoni ovat loistavat, koska keskimäärin ne ovat aina olleet 4-6 välillä tunnin päästä ruokailusta.

Sain myös uutta ajateltavaa. Opin nimittäin eilen että raskausajan diabeteksen takia synnytys tullaan käynnistämään kahta viikkoa ennen laskettua aikaa – raskausviikolla 38. Ajatukseni kesäkuun vauvasta vaihtui siis täysin toukokuuvauvaan.. Jos vaan saan pidettyä hänet kohtuni lämmöissä niinkin pitkään, hän tulee siis syntymään joskus 22. ja 29. päivän toukokuuta välillä: ei 5. kesäkuuta.

Eli pikkasen päältä kuusi viikkoa ja sitten se on menoa!

Innokasta odottamista ja muita vauvamasu-juttuja

Oikealla kyljellä masu tyynyllä tuettuna – ok. Puolittain selällään – vähän riippuu. Selällään nukkuminen ei vielä oikein luonnistu, vaikka kerran niin tulikin tehtyä. Tosin silloinkin tärkeää oli kylkeen hohkava lämpö Danista, joka auttoi nukahtamaan. Vasemmalla kyljellä.. jos masun saan kiinni Daniin. Kyljeltä kyljelle vaihtaminen saattaa herättää nipistystunteella alavatsassa – ei kiva. Nukkumisesta alkaa siis pikkuhiljaa tulla taidemuoto, jossa liikahtaminen voi tuottaa unesta havahduttavia tuntemuksia. Joskus tuntuu siltä, etten olisi nukkunut koko yönä, mutta sitten muistikuvat kummallisista unista vauvoista ja synnyttämisestä kertovat omaa tarinaansa.

29 + 5.

Masu tänään lounasaikaan, selkä vähän mutkalla mutta idea tulee selville. Minulle on edelleen uutta, että minusta näkyy jo ulkopuolisellekin selvästi, ettei masu ole ihan vain syömällä hankittu. Perjantaina lääkäriä odotellessa minulle ojennettiin mainos vauvatavaramarkkinoista, jotka järjestetään tässä lähistöllä viikonloppuna; hyvä etten kysynyt, että mistä hän tiesi?

Tosiaan, torstaina saapui kauan kaivattu paketti, josta olin ehtinyt hihkua niin Danille kuin tämän vanhemmillekin – kertoen samalla heille jotain uutta. Britanniassa mitään vastaavaa kuten äitiyspakkausta ei hallitukselta tule odottaville vanhemmille, joten tarinani siitä kuinka laatikko itsessään toimii jopa vauvan ensipetinä otettiin uteliaina vastaan.

Paketti saapui aamusta, ja innokkaana ilmoitin asiasta heti aamukahvin jälkeen Facebookissa – mitä melkein välittömästi seurasi puhelinsoitto Danilta töistä. Mister Kärsimättömyys käski avata paketin hetimmiten ja ottaa sisällöstä kuvia, jotta hän näkisi jo työpäivänsä aikana mitä sieltä pakkauksen sisältä löytyykään.. Kieltäydyin, ja kerroin yli-innokkaalle miehelleni että avaisimme puketin yhdessä: olihan tämä kummallekin meille aivan uutta! Ennenkuin lähdin ystävättäreni luokse, raahasin pakkauksen makuuhuoneeseen piiloon ja kirjoitin hyvinkin ystävällisen muistutuksen laatikon päälle siitä, että miehellä ei olisi lupaa edes pikkaisen kurkistaa paketin sisälle ennenkuin minä olisin kotona! Ja hyvä että sisälle asti ehdin illalla, kun Dan jo kantoi pakkauksen keittiöön, otti veitsen esille ja ryhtyi tutkimushommiin.

   

Pienenä tyttönä harjailin tuollaisella harjalla jo nukkien päitä!

Viimeinen kuva kertoo lopputuloksesta: kaikki paketista tutkittu tarkasti ja aseteltu yhteen kasaan ja käsky kuului että ”sinä voit nyt käydä kaikki lävitse” – eli siivota jäljet pois. Miehen suuri uteliaisuus oli tyydytetty, ja hänellä oli jo kiire tekemään oma postauksensa ”todellisesta vauvalaatikosta” sosiaaliseen mediaan!

Paketissa oli muutakin kuin pelkästään äitiyspakkaus, sillä omat vanhempani olivat tehneet omat lisäyksensä lähettämällä mukana esimerkiksi vaipan vaihtoalustan, kirjan lastenhoidosta sekä lisää vauvanvaatteita, mistä siskoni lapset olivat kasvaneet jo yli. Ja näistä vaatteista aloin sitten Danin painavasta kehotuksesta valitsemaan tavaraa jo sairaalareppuun – mitähän kaikkea sitä tarvitsekaan sitten H-hetkellä ja sen jälkeen sairaalasta lähtiessä?

Ja nyt on ensimmäistä kertaa lääkäriä nähty Englannissa raskauden merkeissä, ja kaikki vaikutti normaalilta. Nyt sitten seuraavaksi on tulossa aika sokerilääkärille raskausdiabeteksen myötä ja sitten huhtikuussa ensimmäinen neuvola – enkä millään malttaisi odottaa seuraavaa ultraa! Haluan niin taas nähdä tämän innokkaan vatsani hytkyttäjän!

Ei aina voi onnistua, ei edes joka kerta..

Kevättä 2013

Olishan se ihan liikaa vaadittu, että asiat järjestyisivät toivotulla tavalla heti ensimmäisellä kerralla. Tällä nykyisellä menolla se olisikin ollut jo jonkinsortin ihme, kun oli melkeinpä asia kuin asia, sen eteen on pitänyt tehdä monta kertaa töitä ja järjestellä sitä vaikka minkälaiseen muotoon, että se on sitten mennyt niinkuin on pitänytkin. (Tästä ainokaisena poikkeuksena meikäläisen työpaikka laskettelukeskuksella, siellä sitä osattiin ottaa minun toiveeni huomioon täysin ja kaikki järjestyi soljuvan sujuvasti ensimmäisellä yrityskerralla. Kiitos siitä.)

Puhelinliittymä ei siis järjestynyt. Kolmannella reissullani liittymäpuotiin sain kuulla, että luottotietoni eivät yhtiön mukaan ole kunnossa, minkä vuoksi he eivät tee minulle sopimusta. Tämä oli suoranainen isku päin kasvoja – minä, joka olen varmasti huolehtinut aina että olen kaikki laskuni maksanut ajallaan ja ollut siitä jopa ylpeäkin, saan kuulla että luottotietoni eivät ole kunnossa! Hyvä, etten raskaushormoneiltani pillahtanut itkuun järkytyksestä siltä seisomalta.

Juteltuani myyjän kanssa selvisi, että brittiläinen systeemi yllättäen eroaa taas totutusta, turvallisesta suomalaisesta järjestelmästä. Kyseessä ei ollut siis maksuhäiriömerkintä (jota minulla ei ole), vaan todennäköisemmin yksinkertaisesti minun luottohistoriani (credit history) puuttuminen – eli, koska en ennen viime kuuta ole ollut minkään laskun laskunmaksajana brittimaassa, minulla ei ole minkäänlaista maksuhistoriaa (vuokrat eivät kuulu tämän kategorian alle vielä, tämän lähteen mukaan vasta keväästä 2013 lähtien – eli vaihtovuoteni vuokranmaksut eivät näy heidän rekistereissään). Joten, koska minusta ei ole olemassa merkintää, minulle ei voida myöntää puhelinliittymäsopimusta.

Olepa sitten siinä, pakotettu ottamaan prepaid-liittymä. Juuri kun ajattelin että ihana on kerrankin ulkomailla ollessa saada kunnollinen liittymä, vielä puhepaketillinen, jotta puhelinlaskujen kontrollointi olisi helpompaa.. Internetistä tutkailtuani kuitenkin selvisi, että kyseessä ei ole mikään universaali sääntö, että jos joku yritys ei suostu sinulle maksuhistoriasi tai sen puuttumisen takia myymään liittymää tai pankki suostu myöntämään luottokorttia, niin se olisi sitten siinä eikä mitään olisi tehtävissä – sillä joku toinen yritys saattaisikin. Kyseessä on nimittäin  yritysten harrastamasta asiakasvalinnasta, eikä mistään muusta.

Mutta sitten minä nirppanokka en halua miltään muulta yritykseltä liittymää kuin tuolta tietyltä operaattorilta (Orange).  No, turha sitä on voivotella kun maito on jo maassa, katsotaan sitten seuraavan kerran kun lehmä on lypsykunnossa (eli tarpeeksi laskuja maksettu että Orangekin luottaa että meikätyttö osaa hoitaa asiansa).

Mutta en ole enää pelkästään Internetin varassa – meillä on puhelin, minulle voi soittaa! Tätä ihmettä en ole käyttänytkään sitten .. 90-luvun?

Meillä on lankapuhelin!

Internetliittymän mukana tulee täällä automaattisesti myös lankaliittymä, ja tietysti riippuu aivan itsestä haluaako sitä käyttää.  On vielä totuttelemista siihen, että tuon härpäkkeen soidessa ei voi ennen vastaamista tietää, että kuka ihme sitä rimpauttaa.. Pitää nostaa luuri ja kysyä! Ihan niinkuin silloin pentuna!

Eilen tuo pirisikin jo pariin otteeseen, kun soittelivat sieltä terveyskeskukselta. He olivat onnistuneet hävittämään meidän lomakkeet, joten rekisteröitymistä eivät pystyneet tekemään – pyysivät uusia, jotka pitäisi toimittaa niin nopeasti kuin mahdollista. Samalla kuitenkin alustavasti varasivat minulle ensimmäisen lääkärinajan raskauden myötä perjantaille, mistä olin hyvinkin onnessani!

Mutta sitten se aparaatti meni ja pirisi uudestaan, ja sama vastaanottoneiti soitti ja ilmoitti ensin löytäneensä meidän lomakkeet (JES!), mutta pahoitteli samaan hengenvetoon ettei voikaan meitä rekisteröidä heidän terveyskeskukseensa (wtf?) – koska me asutaan väärällä postinumerolla. He palvelee vaan BH9 – alueen asukkaita, kun me asutaan BH1:llä. Mitään väliähän sillä ei ole, että fyysisesti matkaa heidän terveyskeskukseensa olisi paljon vähemmän kuin mitä meidän postikoodilla olevaan terveyskeskukseen. Yksi ihan pikkarainen numero, ja se rekisteröitymisprosessi kaatui siihen. Eli ei kun tulostamaan uudestaan ne lomakkeet ja talsimaan sinne kauempana olevaan terveyskeskukseen, joka on meidän postikoodialueella… Ja toivotaan että he hoitavat asiat nopeammin kuin mitä tämä haluamani terveyskeskus ja että pääsisin pian näyttämään kasvavaa masuani brittilääkärille.

Kyseessä oleva pallomasu.

Se siitä purnaamisesta, nyt takaisin kouluhommien kimppuun!
Niin, ja jos joku tietää paremmin tuosta maksuhistoria-härpäkästä kuin mitä tässä sanoin, ja eritoten jos oon jotain ymmärtänyt väärin niin ilmoitelkaahan!