Minä rakastan sinua, koska..

On ihanaa olla äiti brittimaassa. Täällä on muun muassa ”lapsikeskuksia” (Children’s centre), jotka tukevat lasten ja perheiden hyvinvointia järjestämällä paikallisille lapsiperheille erilaisia tapahtumia ja yhteistä tekemistä. Perusohjelmistoon kuuluu esimerkiksi ryhmä ”Under 1’s”, eli alle yksivuotiaiden äitien viikottain kokoontuva vauvaryhmä – jonne minä tottakai nyt olen rohkaistunut menemään. (Isätkin ovat tervetulleita.)

Ei pelkästään se, että saa paikallisia kavereita lisää, jotka vielä siis ovat samassa elämäntilanteessa kuin itse ja ymmärtävät täysin mitä tarkoittaa kun tiskivuori vaan kasvaa eikä aikaa tunnu löytyvän moisen raivaamiseen, ”vaikka koko ajanhan tässä kotona oon”, tai että kun pystyy keskustelemaan niinkin henkeviä kuin vauvan puklaamisesta ja syöttörytmeistä sellaisten juttukavereiden kanssa, joille se sama rumba on aivan yhtälailla juuri sitä arkipäivää.. Tämän kaiken lisäksi äitiryhmät tarjoavat ajateltavaa. Tänään ryhmän vetäjä käski jokaisen jatkaa lausetta: ”Rakastan sinua (vauvani), koska..”

Itsehän olin niin ujo heinä, että en uskaltanut mitään ääneen sanoa – hassu kun olen, isossa ryhmässä, jota en vielä niin hyvin tunne. Mutta mieli täyttyi pitkästä listasta; ei vain ole yhtä asiaa, minkä takia pikkuruistani niin rakastan! Ryhmän vetäjä kertoi harjoitteen lopuksi, että tehtävän osasyynä oli yksinkertaisesti muistaminen: vauvat kasvavat ja kehittyvät niin hurjaa vauhtia, että on hyvä pysähtyä joskus miettimään minkälainen vauva on nyt ja miksi hänestä tykkää juuri nyt – jo kuukauden päästä sama lista voi näyttää hyvinkin erilaiselta! (Toinen syy taas liittyi nimenomaan vauvan rakastamiseen, ja miten vauvan kasvulle ja kehitykselle ihokosketus ja elämään mukaan ottaminen on elintärkeää.)

Koska tuolla ryhmässä olin vaiti, puran tänne teidän iloksenne mielessäni pyörineitä ajatuksiani!

rakastan

  • koska sinulla on mitä ihanin hymy ja riemastuttavin virnistys
  • koska aamulla herättyäsi ja nähtyäsi äitisi kasvot innostut helpoiten hymyilemään
  • koska olet ihan näköiseni pienillä isältäsi saaduilla parannuksilla
  • koska osoitat rakkauttasi minuun – joskus haluat että vain minä pitelen sinua eikä kenenkään muun syli kelpaa
  • kun silmäsi menevät kiinni nauttiessasi maidosta ja mahasi täyttymisestä
  • kun itket nälkääsi ja saadessasi pullon kauniiseen suuhusi, päästät ”YHRMRH” ärähdyksen kaltaisen ”vihdoinkin” – äännähdyksen
  • koska itkit mistä syystä tahansa, päästessäsi kylpyveteen kaikki maailman murheet unohtuu
  • koska opit, että reaktiona kylvystä nostamiseen ei tarvitse itkeä, että sen jälkeen tuleekin toinen melkein yhtä hauska osuus kuin itse kylpy eli – huu miten jännää! – kuivaaminen
  • koska katsoessasi minuun tiedän, että olet ymmärtänyt ihan kaiken mitä juuri höpisin
  • kun hymyilet unissasi
  • koska koko maailma on sinulle ihmettelemisen arvoinen
  • koska jalkasi alkavat vispaamaan heti, kun kuulet musiikkia
  • kun naamasi menee vaikka minkälaiselle mutrulle venytellessäsi
  • kun jokeltelet ja päästät mitä jännempiä äännähdyksiä
  • kun osaat nauttia jopa vaipanvaihdosta
  • kun yöllä sinulle riittää, että pullo tulee kun sitä pyydät ja jatkat unia välittömästi ruokailtuasi
  • koska tykkäät näyttää kieltä, ja joskus lastenvaunuissa vaikuttaa aivan siltä kuin yrittäisit metsästää välkkyvää auringonvaloa kielelläsi

Näin muun muassa. Tuosta listaahan olisi voinut jatkaa loputtomiin! Mutta kaikkein tärkeimpänä, muista että mitä ikinä tapahtuukin,

rakastan2

Dankin osoitti rakkautta tänään. Minua kohtaan. Kirjoittipa hän nimittäin runon iltapuhteiksiin, ja julkaisi sen sitten Kirjoitushuumassa. On minulla ihana mies. Early Blue on tämä kyseinen runo.