Vauvani yksityisyys

Olin jo ennen vauvan syntymää päättänyt, että blogiin ei sitten kuvia hänestä heru. Ainakaan sellaisia, mistä hänet voisi tunnistaa, ja mistä hän sitten teininä olisi minulle vihainen. Kukapa ei itse omakohtaisesti muistaisi miten nololta tuntui, kun äiti kaivoi piiloistaan sen vauvakuvakansion täynnään otoksia itsestä hilpettelemässä vaippasillaan tai jopa ilman sitä vieraille ihasteltavaksi? Entäs sitten, kun ne kuvat olisivatkin kaikkien nähtävissä Internetissä, hassun hakusanan ja muutaman klikkauksen päässä? Tottakai näin äitinä vauvan jokainen piirre on ihastuttava ja söpö, jokainen kommellus hurmaava, ja miten sitä haluaisi jakaa koko maailman kanssa tämän onnen mikä omalle kohdalle on sattunut – mutta hän ei ole vauva ikuisesti. Jossain vaiheessa hän tulee olemaan koulussa ja hakemaan töitä, ja niin minun mieltäylentää kuin se nyt olisikin jakaa kaikkien teidän kanssa se hassuilmekuva minkä juuri nappasin, niin haluan muistaa sen henkilön, jonka sen mutruilmeen näin pentuna väänsi. Omat vauvakuvanihan ovat turvassa siellä kuvakansiossa kaapissaan, eivätkä bingin tai googlen hakukoneet niitä sieltä löydä – ja saman suojan haluan antaa myös omalle naperolle.

Yhtään sen kritisoimatta kaikkia niitä vauva- ja äiti/isä-blogeja, joissa toiseen ratkaisuun on päädytty. Minä päädyin tällaiseen päätökseen, ja toivon että sitä kunnioitetaan.

Samasta syystähän blogissa ei ole nähtävillä kuvia muista henkilöistä tunnistettavasti kuin itsestäni, ellen heiltä lupaa siihen ole saanut.

Samaa olen pohtinut myös nimien kanssa – käytänkö oikeita nimiä, vai väännänkö jokaiselle nimimerkin?
Pienimuotoisen aivojen rassauksen jälkeen päädyin vain etunimien käyttöön. Kyllähän jo jotain suojaa antaa se, että bloggaan nimimerkin kautta itse, eikä sukunimiä tai muuta ole ollut nähtävillä. Olen pyrkinyt tarkistamaan jokaiselta, jonka olen maininnut blogissa, että onhan se nyt varmasti OK että etunimesi käy ilmi julkisessa blogissani ennen kuin mitään julkaisen.

(Ymmärrettävästi, jos huomaat että olen puhunut sinusta käyttäen oikeaa etunimeäsi ja olen epähuomiossa jättänyt kysymättä, ilmoittamalla asiasta korjaan asian haluamallasi tavalla välittömästi! Sama pätee kuvien kanssa, eikä haittaa vaikka olisit vaihtanut mielipidettäsi.)

Tiedän, että yksityisyys ei ole leikin asia, ja haluan näin osoittaa parhaani mukaan kunnioittavani sitä.

Ja tätä kautta päästään myös vauvani nimeen. Tämä äidin hurja suojeluvaisto on pistänyt paljon kapuloita rattaisiin ja olen niin monta kertaa melkein päättänyt että ei, hänestähän ei täällä oikealla nimellä puhuta, mutta … Miksi ei? Kyllähän jokaisesta muustakin olen sen etunimen tänne rustannut, niin miksi en samalla tavalla kohtelisi myös sitten omaa lihaa ja vertani? Häneltähän en itseltään ole vastausta saanut, vaikka kuinka olen yrittänyt pään asennoista, silmien siristelyistä ja pukluvanoista sitä löytää. Sitten kysyin vauvan isältä. Hän halusi nimimerkin.

Joten sitä kunnioittaen, tämä hurmaava sielu, joka niin kovasti tätä maailmaa sairaalan ulkopuolella nyt ihmettelee, tullaan tuntemaan täällä nimimerkillä EL.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s