Yllätyksien sunnuntai

Opin jokin aika sitten, että Ruby ei ole ikinä matkustanut junalla – asia, mikä tietysti piti päästä kojaamaan heti tilaisuuden tullessa! Niinpä täksi sunnuntaiksi järjestimme tytölle kolmen yllätyksen sarjan, ja veimme kovin uteliaan ja koko hommasta tietämättömän tyttösen Bournemouthin juna-asemalle. Tilanteesta ymmyrkäisen tytön ohjasimme lippujen tarkastuspisteen lävitse kohti junaa, ja voi sitä hiljaista innostusta mikä näytti täyttäneen tytön kun nousimme vaunuun! Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, ettei hänellä kysymyksiä olisi ollut – hän muun muassa kovasti yritti etsiä sitä busseista tuttua nappulaa, jolla junan saisi pysähtymään omalle pysäkille.

rappuset

Poistuessamme junasta Christchurchissa piti pysäkkiäkin tutkia tarkasti ja vilkutella junamme perään, kun tämä jatkoi matkaa Lontooseen. Pienestä viiden minuutin junamatkasta innostuneena tyttö jo kertoi innokkaasti kuinka hän haluaa mennä junalla seuraavaksi Lontooseen asti ja joskus myös Pariisiin!

Junamatka oli yllätys numero 1. Yllätys numero kakkonen oli lounas Arcado loungessa, minne Ruby olisi kovasti halunnut lounastamaan jo edellisenä viikonloppuna. Tyttö tykännee paikasta esimerkiksi siellä olevien pelien takia, mitä hänellä ja isällään on ollut tapana pelata aina odotellessaan ruokaa. Nytkin, odotellessamme yllätystä numero kolme, isä ja tytär pelasivat Jengaa ja myöhemmin minä ja hän väritimme prinsessojen mekkoja.

kukatkavely

Kolmas yllätys oli seurueemme kasvaminen pikkuperheestä isommaksi perheyksiköksi, kun Danin vanhemmat ja hänen siskonsa esikoispoikansa kera liittyivät seuraan. Ihana perhelounas – ruoka oli maittavaa ja seura loistavaa, vaikka myöntää täytyy että vielä silloin tällöin vähän ujostelen appiperhettä. Mikä on toisaalta ihan tyhmää, koska kaikki ovat niin mukavia ja ovat ottaneet minut vastaan niin lämpimästi, mutta .. Kaipa se on ihan luonnollista. Myöhemmin päivällä pääsin tutustumaan vielä perheenjäseniin, joita en aiemmin ollut tavannut, mikä vielä lisäsi ujostuneisuuttani. On se, kun ujoudelle ei ole on/off – nappulaa!

Lounaan jälkeen lähdimme shoppaamaan, ja minä sain uuden lempinimen – ”Ducky”, ihan kävelytyylini vuoksi. Kävelen keinuen, suurimman osan ajasta isoa mahaani käsilläni kannatellen, jalkaterät ulospäin sojottaen, kulkien eteenpäin hitaasti mutta varmasti. Itse en kuitenkaan tätä uutta nimitystä yhdistä millään tavalla siivekkäisiin, vaikka ehdottomasti sitä tällä nimityksellä nyt tarkoitettiinkin: minä mielikuvissani näen vain NCIS:n herrasmies kuolemansyytutkijan tohtori Donald ”Ducky” Mallardin. Eikä Ducky kulje hassusti.
477904_10150959604801211_1268335085_o

Sitten oli minun vuoroni yllättyä pariinkin otteeseen. Ensinnäkin Danin sisko palasi yhdestä kaupasta keltaisten ruusujen kera ja ojensi ne minulle – ihan tuosta noin vain, ilman mitään sen erikoisempaa syytä. Aivan ihana ele, mikä sai minut mykistymään täysin, ja liikutuksen kyynelkin oli lähellä! Ja toisekseen kesken shoppailukierroksen huomasin sormusten myyntitiskin. Menin niitä sormien koristimia innokkaasti tutkimaan, mielessäni ideoiden hankkiminen vihkisormuksia varten ja vinkkasin Daninkin paikalle. Hän kuitenkin käski meikäläisen vilkaista myös hopeisia ja valkokultasormuksia, ja pian huomasin kuinka tiettyä sormeani mitattiin, oikea koko löydettiin ja kaupasta lähdettiin uusien kihlasormuksien kera. Edellisethän olivat alunperin ostettu vain ”väliaikaisiksi”, mutta olin jo niin tottunut omaani että en enää ollenkaan ollut ajatellutkaan hankkia niitä kunnollisia kihlasormuksia. Ja nyt kuitenkin sormessani kimaltelee klassinen kihlasormus, ja Daninkin sormessa on vihdoinkin oikeankokoinen sormus, joka pysyykin paikallaan ongelmitta.

sormukset

Täällä nämä yleensä kummastelevat sitä että Danillakin on sormus – ei vissiin ole englantilaisten tapana että mieskin pitäisi kihlasormusta. Minä näen kihlauksen kuitenkin niin vahvasti molemminpuolisena lupauksena, että olisi kummallista jos Dan kulkisi sormet paljaina ja vain minä osoittaisin tehtyä lupausta korusella sormessa.
Danilla ei onneksi kuitenkaan ole mitään kihlasormuksen pitämistä vastaan, päinvastoin.

Mitä mieltä te olette? Onko se vain naisen osa pitää kihlasormusta?

Mutta tällaista kuului meidän sunnuntaihin, toivottavasti teidänkin viikonloppu oli positiivisia yllätyksiä täynnä!

Mainokset

2 thoughts on “Yllätyksien sunnuntai

  1. Onnittelut uusista sormuksista! Olen salamyhkäisesti naamakirjan kautta seurannut kirjoitteluasi kun jollakin lailla kohtaa oman elämäntilanteeni. Täällä egyptilässä on ihan normaalia että mies käyttää kihlasormusta, vaikkakin naimisiin meno tuleekin melko pian kihlauksesta. Ainut ero on vain että naisella on kultainen ja miehellä hopeinen, koska muslimien mielestä kulta kuuluu naiselle. Oli se sinällään outoa olla sormus ostoksilla ja toisella on kokonaan eri ”värinen” sormus. Tsemppiä kovasti raskauteen ja uuteen elämään toisessa maassa.

    • Kiitos ja hei, pidätkö missään blogia itse? Olisi kiva lukea siun kokemuksista siellä Egyptilässä! Siellähän sitä vasta kulttuurieroja varmasti olisikin jaettavaksi.. :D

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s