Kun tarvitset apua..

Joskus sitä ei jaksa kuin ihmetellä että tekeekö itse asioista vaikeita, vai ovatko ne ihan oikeasti sitä. Minä en haluaisi vaikuttaa miltään urputtajalta, mutta päätin kuitenkin tehdä postauksen tästä aiheesta ihan vain siksi, että näinkin voi oikeasti käydä. Varautukaa. Tietäkää. Oppikaa.

Alkuviikon ihme

Alkuviikon ihme

Satuin tosiaan tulemaan kipeäksi vielä ennenkuin saimme rekisteröitymisprosessin terveyskeskukselle loppuun, ja avun saanti meinasi sen vuoksi olla tosi vaikeata – kun ei ollut tietokannoissa merkintää meikäläisestä, ei kukaan meinannut huolia minua potilaakseen. Ei, vaikka varmasti puhelimessa mainitsin raskaudesta, pissatulehduksen ja muista flunssan oireista, mitkä NHS Directin terveyskyselyn mukaan kertoo että pitäisi nähdä lääkäri kahden tunnin sisään oireiden alkamisesta. Minä olin tyhmyyksissäni odottanut jo edellisillasta, jolloin oireet alkoivat, ja aloin huolehtia itseäni lääkäriin vasta seuraavana päivänä.

Aamulla soitin Bournemouthin yliopiston terveyskeskukseen, sillä ajattelin olevani sentään sinne vielä rekisteröitynyt vaihtovuoteni perusteella. Kerroin heille olevani opiskelija, mutta jätin tarkemmin mainitsematta että minkä opinahjon (yliopiston terveyskeskus huolii vain opiskelijoita), sillä pelkäsin silloin jo tulevani hylätyksi. Kun he kuulivat oireistani ja eritoten raskaudesta, he sanoivat että minun pitää nähdä lääkäri heidän toisella klinikallaan, Talbot Medical Centerillä. Yliopiston terveyskeskuksen ohjeiden mukaan minun ei tarvitsisi varata Talbotille erikseen aikaa, vaan riittää että kävelen sinne sisään kolmesta viiteen välillä, jolloin he hoitavat hätätapauksia (emergency appointments). Jäin toiveikkaana odottamaan sitä. Kun Dan sitten töiltään ehti lounasaikaan mennä meidän tulevalle omalle terveyskeskukselle hoitamaan rekisteröintiä, pyysin että hän kysyisi jos minä pääsisinkin suoraan omalle lääkärille: olisihan se hyvä, että kaikki tapahtuisi omalla lääkärillä eikä varmasti tulisi mitään paperisotasekaannuksia!

No, rekisteröityminen kaatui heti siihen, että minä en ollut paikalla, sillä he vaativat molempia osapuolia tulemaan henkilökohtaisesti paikan päälle – mikä oli vastauksena yllätys, sillä aiemmin rekisteröidessäni meitä Alma Medical Centerille onnistuin tekemään paperityöt myös Danin puolesta, joka silloin oli töissä. Ja ei, he eivät voi antaa minulle lääkärinaikaa ennenkuin olen rekisteröitynyt, ja vaikka tulisin heti rekisteröitymään, niin silti he eivät pysty antamaan minulle lääkärinaikaa samalle päivälle.

Tämä vastaus oli iso isku vastoin kasvoja – mitä, enkö ole edes ihminen, eivätkö he tajua että minulla on huono olla ja olen huolissani vauvasta?

Järkytyksessäni aloin epäilemään, josko edes Talbot Medical Centre ottaa minua oikeasti potilaana vastaan… Enhän enää ollut Bournemouthin yliopiston opiskelija. Niinpä soitin sinne välttyäkseni turhalta reissulta. Kerroin, että olen entinen yliopiston opiskelija ja raskaana, tullut maahan takaisin vasta hetki sitten joten rekisteröityminen oman postikoodin terveyskeskukselle on vielä kesken, jolloin minun periaatteessa pitäisi vielä olla kirjoilla heillä ja kerroin oireista ja saamistani ohjeista yliopiston terveyskeskukselta. Mukavalta kuulostava vastaanottovirkailija kyseli minun tiedot, tarkisti löydynkö tietokannasta ja tadaa! Minua ei sieltä löytynyt. Eivät voi ottaa minua vastaan, ei edes noille hätätapausajoille. Tunnekuohultani osasin vain ajatella että hyvä etten mennyt sinne paikan päälle, sillä sama vastaus minua silloinkin olisi todennäköisesti odottanut – tokihan he olisivat ottaneet tietoni ylös vastaanottotiskillä ja nähneet, että eihän tämä neito enää ole heillä rekisterissä. Danin mukaan terveyskeskukset tyhjentävät rekisteristään aika ajoin potilaat, jotka eivät ole käyttäneet terveyskeskuksen palveluita ihan vain väärinkäytösten välttämiseksi.

Siinä sitä sitten oltiin, terveyskeskusten hylkäämänä, ja kipeänä.
Dan käski soittaa NHS Directiin ja kysyä sieltä apua, että mitä tehdä. Pienen infoiskun jälkeen puheluun vastasi välittömästi intialainen mies, joka jutteli minulle kuin ihmiselle heti alusta asti, kysellen tietoni ja oikeasti kuunnellen oireeni. Pelkästään se, että hänestä huokui puhelinlinjojen välityksellä sellainen inhimillinen kohtaaminen, lämmitti minua sisältä päin. Hän oli päivän ensimmäinen terveysammattilainen, joka oikeasti auttoi minua. Hän sanoi minulle, että nyt unohdetaan kaikki muut oireet, kaikkein tärkeintä on hoitaa kuntoon tämä pissatulehdus nyt kun kerran olen raskaana. Hän kertoi, että Wimbornessa on walk-in sairaala, joka on kaikille avoinna eivätkä he katso sitä, minne on rekisteröitynyt. Se on kuitenkin kaukana meikäläisestä, jonka hän itsekin tajusi, ja kertoi että seuraava vaihtoehtoni on odottaa että terveyskeskukset sulkevat ovensa kello 18:30 ja soittaa sitten out of hours surgeryyn eli päivystykseen, josta saa taas koko alueen poppoo apua katsomatta jälleen sitä, minne on rekisteröitynyt.

Joten, ei kun odottamaan. 18:30 tänne saapuivat huolestuneet appivanhempani autonsa kera, valmiina kuskaamaan minut minne tahansa missä päivystys tänään olisi. Ensin katselin oman terveyskeskuksen ohjeita päivystysajalle, mutta heidän puhelinnumerossaan kyseltäisiin jälleen minne on rekisteröitynyt ja kuka on lääkärini, joten Danin äiti neuvoi soittamaan uudestaan NHS Directille ja varmistamaan, että voimme mennä suoraan Royal Bournemouth Hospitaliin päivystykseen. Soitin, juttelin taas eri miehelle, hän kyseli samat tiedot kuin edellinen ja kertoi, että tekee minusta lähetteen päivystykseen, josta minulle soitettaisiin tunnin sisällä. Sen varalta jos puhelua ei kuuluisi, hän antoi minulle päivystyksen puhelinnumeron. Oloni alkoi tässä vaiheessa olla jo kovin epävarma tätä systeemiä kohtaan – onko oikeasti näin, että koko päivän joudun vain odottelemaan enkä lopulta sitten ehkä saisikaan apua? Ja hävetti, kun appivanhemmat olivat tulleet varta vasten tänne ja nyt ei ollutkaan heti selvää, mistä sitä apua voisi saada (he kyllä sanoivat heti että höpsistä, eihän se ole minun vika että homma toimii näin).

Viidentoista minuutin sisään puhelin soi, naikkonen tarkisti minun tiedot ja sain ajan heti 20 minuutin päähän sairaalaan. Siellä minua odotti pissanäytepurkki, ja sitten minua näki 32 viikolla raskaana oleva erittäin mukava lääkärinainen, joka määräsi antibioottikuurin. Parissa minuutissa homma oli ohi, ja minä helpottunut. Odotus oli ohi. Vauvalla kaikki hyvin, ja minulla pian taas kaikki hyvin.

kevat

Seuraavana päivänä kävelin Danin kanssa omalle terveyskeskukselle ja opin uuden asian tästä brittiläisestä paperisotamaailmasta: jokaisella terveyskeskuksella voi tosiaan olla omat vaatimuksensa rekisteröitymisprosessiin. Kun Alma Medical Centerille riitti kaikki se paperisälä rekisteröitymislomakkeista terveystietolomakkeisiin, kuvallisiin henkkareihin ja osoitteen todistukseen esim. laskun muodossa, Panton Practise vaati tämän lisäksi pissanäytteen antamista ja heidän isolle aparaatille nousemista, mikä mittasi niin pituutesi, painosi kuin verenpaineesi. Kyseisen laitteen mukaan minulle on tullut sentti lisää pituutta sitten lukioaikojen, ja kaksi ja puoli kiloa lisää painoa reilussa kuukaudessa. Jos se painolukema oli virheetön, niin enpä ole ikinä ennen ollut näin painava; erittäin jännä ja naisen mieltä hyvinkin askarrattuva ajatus. Mutta, nyt mennäänkin jo raskausviikolla 28, vauvalla vauvakirjojen mukaan voi olla painoa itsessään jo kilon verran plus lapsivedet ja muut.. Ja nämä tynnyrit, joita rinnoiksikin kutsutaan, eivät kaikessa tässä kasvurytinässään voi tehdä muuta kuin lisätä meikäläisen kokonaispainoa! Että.. Näillä mennään – ja usko tai älä, ylpeästi!

palmu

Mainitsemani NHS Directin terveyskyselyn linkki: kätevä, kerrot systeemille mitä oireita sinulla on, se kertoo tilanteen vakavuuden ja tarvitseeko esim. nähdä lääkäriä ja jos, niin miten nopeasti. Ymmärtääkseni eritoten päivystysaikaan tehty terveyskysely vakavista oireista antaa mahdollisuuden siihen, että NHS Direct soittaa suoraan sinulle järjestääkseen sinulle apua.
Toimii tosiaan vain brittimaassa.

Mitä tästä kaikesta siis opimme? Jos et ole rekisteröitynyt terveyskeskukselle, soita suoraan NHS Directille (tai hätänumeroon tietysti, riippuen tilanteen vakavuudesta). Älä turhaan kuluta aikaa soittelemalla eri terveyskeskusten väliä. Toimimalla näin saat varmemmin tarvitsemaasi apua.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s