Raskausoireita aivan silloin alussa ja nyt puolivälissä

romantikko

Lokakuussa 11. päivä minua jännitti. Oikein olan takaa. Olin huomannut outoja muutoksia kehossani, ja mahdollisuus upeuuteen ei antanut minun unohtaa itseään. Vilkaisin Women’s Healthin ”Early Pregnancy Symptoms” – artikkelin lävitse, kirjailin omat kokemukset ylös ja innostuin vain lisää. Silloin uskalsin vain hieman toivoa raskautta, enkä tiennyt sen olevan totisinta totta. Tuon listan läpikäynti oli silloin eräänlaista vakuuttelua itselleni siitä, että unelmani on ehkä oikeasti tapahtumassa toteen ja olen raskaana. Samalla en uskaltanut toivoa liikoja, etten pettyisi liian kovasti.

Nyt tätä listaa on eri jännittävää itseni käydä lävitse – mitä kaikkea onkaan muuttunut? Kursivoidulla tämän hetken tilanne, tuolloiset hyvin aikaiset raskausajan tuntemukset normaalilla fontilla.

Myöhästyneet tai muuttuneet kuukautiset
Kyllä, ne ovat myöhässä. Tosin siinä itsessään ei ole mitään kummallista, minulla ei olleet mitenkään kovinkaan säännölliset kuukautiset – pystyivät aina heittämään suuntaan tai toiseen viikolla.

Vain ”tunne” siitä että olet raskaana.
Kyllä! Sellainen jännä tunne on koko ajan alavatsassa.

Rintojen arkuus
Olen jopa yöllä herännyt siihen, kun nännit ovat olleet kovana ja arkoina.
Nyt rinnat ovat sitten menneet kasvamaan, vaikka nimenomaan niille vannotin että sitä ei tarvitse tehdä, kokoa niillä on jo tarpeeksi. Ennen raskautta D-kuppi, nyt käytössä E ja pelottaa, josko vielä pitäisi hankkia F-kupin liivit. Ja rintojen arkuus? Ilman rintaliivejä ei voi olla. Kylmänarkuus? Miksi edes laitan kysymysmerkkiä? Ja se kutina aiemmin. Työpaikallakin piti silloin tällöin etsiä hiljainen nurkka, minne piiloutua, että pääsin apinan raivolla rapsuttamaan kutisevia nännejäni. Häiritsevää, I know, mutta silloista todellisuutta.

Siis mitä oli?

Siis mitä oli?

Väsymys
No, ainahan minulla on väsymystä ilmassa. Eritoten kun olen ollut kipeänä näinkin pitkään (tuolloin oli noin kuukauden kausi, jolloin olin kipeänä jatkuvasti).
Nykyään taas unirytmini ja unenlaatuni on muuttunut. Aiemmin sai vaikka mitä äänisaastetta olla ympärillä enkä mistään välittänyt mitään, nyt pieneenkin rapsahdukseen saatan havahtua. Ja mikä kummallisinta – herään virkeänä, levänneenä. Tätä ei ole tapahtunut sitten.. kuin ehkä ennen teinivuosia. Väsyn kuitenkin normaalia helpommin.

Jatkuva pissaamisen tarve
Ensin oli kyllä ihan pissatulehdus, mutta senkin jälkeen on pitänyt juosta vähän väliä vessassa. Jos pitää 4 tuntia tikistää ettei vessaan pääse niin tuskaa tekee! Tulee käytyä melkein tunnin välein, ellei joskus kahden. Mikä on äärimmäisen outoa minulle, miulla oli ennen virtsarakko terästä!
Nyt tilanne on rauhoittunut, olenhan jo raskauden puolivälissä menossa. Odotan ”innolla” taas raskauden viimeistä kolmannesta, jolloin ymmärtääkseni sama pissaamisrumba alkaa uudelleen, kun kohtu (taimikälie) painaa rakkoa.

Pahoinvointia ja oksentelua
Ällötystä ja huonovointisuutta on ollut, mutta en ole oksentanut.
Pahoinvointia minulla kyllä ilmeni, niinkin paljon että koulussa piti luokkatovereilta pyytää josko esitysten aikana ei minun tarvitsisi hirveästi puhua, koska pelkäsin avata suuta. Piti myös pari kertaa käydä toiletin puolella rauhoittumassa ja tasaamassa oloa, mutta kertaakaan en oksentanut. En kertaakaan, mikä eritoten siskoani on ”harmittanut”. Hänenhän aamupahoinvointinsa oli niinkin rankat, että esimerkiksi ensimmäisen lasta odottaessaan hän laihtui muistaakseni 8 kiloa. Ällötykset ja muut ovat nyt jo menneet ohitse.

Huimausta ja pyörtyilyä
Viime viikon tiistaista lähtien on pyörryttänyt päivittäin, useita kertoja päivässä. Alkaa vaan huipata.
Tätä en muistanutkaan! Jännää! Tämä meni kyllä sitten myös ohitse, sillä en tästä myöhemmin kärsinyt.

Ruokahimotuksia
Suolaisia juustoja! FETAA, AURAJUUSTOA!!
Olen kyllä siis mahdottoman tylsä tapaus. Ei ole tullut mitään cooleja makusekoitusyhdistelmiä vielä kokeiltua taikka että niitä olisin himonnut. Ihan vain normiruokaa , eritoten kalaa – ja jouluna joulukinkkua, ensimmäistä kertaa vuosiin. Töissä kerran himoitsin kauheasti kanapizzaa, mutta hillitsin. Nämä ovat siis niitä erikoisia himotuksia minulta, kasvissyöjältä (syön toki kalaa, kananmunia ja maitotuotteita).

Ruokainhokit
Hedelmät. Olin aloittanut syömään omenaa, mutten kyennyt syömään sitä loppuun saakka. Sama puolukoiden kanssa. Ei vaan kyennyt.
Nyt on tullut mitä ihmeellisimpiä ”blokkeja” ruoan suhteen. Olen saattanut syödä jo jonkin aikaa jotakin, ja sitten yhtäkkiä hyökkää oksennusrefleksi ja en enää kykene jatkamaan syömistä. En ole vielä keksinyt mitään yhtäläisyyksiä näiden inhokkien kanssa – eritoten, koska hetken päästä saatan pystyä syömään sitä ihan normaalisti. Näitä ruokia on ollut siis kasviswokki, isän savustama kala, pinaattiletut, kaurapuuro..

Hajuherkkyys
Haistan ovella tarkemmin mitä sisällä on tapahtunut, mitä oon kokannut viimeksi tai onko kahvia pannussa. En osaa sanoa herkempi hajuille kuin aikaisemmin..
Nyt en ainakaan. Tai ainakaan ole pahemmin huomannut.

Aamupahoinvointia
Ei suoranaisesti havaittavissa.

Närästystä ja ummetusta
Noup.
Närästystä ei edelleenkään, eikä suoranaisesti ummetustakaan. Tarpeiden teko väli on kuitenkin pienentynyt, mikä on vauvakirjojen mukaan normaalia – onhan ruoansulatukseni muuttunut hitaammaksi, jotta kaikki tarvittavat ruoka-aineet ehtivät imeytyä.

Mielialanvaihtelut ja ärtyvyys
En usko? Ehkä. Tosin eilen meinasin ruveta itkemään, enkä heti tiennyt miksi. Sitten tajusin, että olin juuri pohtinut mahdollisuutta ”jos en olisikaan raskaana”.
Aaaw, kun oon osannut olla söpö. Vanhempani ja Dan osaisivat varmasti hyvin ytimekkäästi vastata tähän kohtaan nykytilanteestani, ja tiedän kyllä mitä se olisi: kyllä vain, täräkästi! Saatan itkeä pillittää melkein syyttä, riittää jos näen jonkun itkevän vaikka televisiossa. Ärryn myös helpommin, ja tunteet käyvät helposti kuumina. Tämä entinen rauhallinen viilipytty saattaa nykyään huutaa naama punaisena, ihan hysteerisenä, herkästikin. Tunteet äärilaidasta äärilaitaan, nollasta sataan.. Oi kyllä. Täällä on se sirkus menossa, mutta älkää tulko katsomaan. Minua hävettäisi!

Normaalia korkeampi ruumiinlämpö
En omista mittaria – vaikea sanoa.
En jotenkin.. usko. Tiedä. En ole mitannut. Ja nyt en mittaa, kun olen kipeänä joten saattaa jo senkin takia olla vähän lämpöä.

Alaselän kivut
Selkäkivut yleensä?
Noup, ne johtuvat vain huonosta ryhdistäsi ja koneella roikkumisestasi. Tähän mennessä olen päässyt toteamaan mitä nämä alaselän kivut oikeammin tarkoittaa. Ja jostain syystä kipuja on keskittynyt häntäluun alueelle. Sattuu, kun vaihdan painoa jalalta toiselle, kuin myös kävellessä ja seisoessa. Mutta ei jatkuvasti. Tästä soitin neuvolaan ja lääkäri kertoi, että todennäköisesti se johtuu vain kehoni valmistautumisesta synnytykseen: rustot venyvät ja antavat tilaa vauvalle. Nämä kivut eivät siis antaneet mitään aihetta huoleen, kunhan eivät olleet jatkuvia ja olleet sietämättömän kovia.

Vuotoja
Normaalisti ennen menkkoja valkovuotoa ilmeni, nyt on ollut kuivaa.. Ei myöskään mitään veristä tiputtelua ole ilmennyt.
Verta ei ole tiputellut vieläkään, olisin varmaan säikähtänyt kuoliaaksi jos olisi. Valkovuotoa on alkanut tulla, anteeksi suorasanaisuuteni, erittäinkin runsaasti. Joskus on ollut jopa niinkin kostea meininki, että oon pelännyt virtsan karkailua – turhaan. Valkovuotoahan se vain..

Turvonneisuus ja painonnousu
Olen aina vähän turvoksissa, vaikea sanoa eroa.
No, tähän kyllä! Nyt, kun saan vähänkään ruokaa kehooni, maha pompsahtaa ihan pinkeäksi. Siksi kaikki mahankasvu – kuvatkin pitää ottaa heti aamusta ennen aamupalaa, jotta näkyy se todellinen raskausmasu ilman mitään turhia turvotuksia. Painoakin on tullut lisää – edellisen kerran neuvolassa ilmoitettiin, että painoa oli siihen mennessä kertynyt noin 300g/viikko, neuvolan tädin mukaan ihan normaalisti eikä yhtään liikaa. Nyt en ole taas käynyt vaa’alla, mutta ainakin masu on kasvanut. Päivä päivältä, viikko viikolta..

Positiivinen raskaustesti
Huomenna tiedetään!
Silloin soitti terveydenhoitaja ja ilmoitti iloiset uutiset, josta puhuinkin aivan ensimmäisessä postauksessa. Sen jälkeen uskoni ihanuuteen ehti aina hiipua, ja ehdin tehdä kolme omaa raskaustestiä ennen ensimmäistä ultraa ennenkuin lopulta uskoin, että maha-asukkini ei ollut kadonnut minnekään.testit

Mitä voisin lisätä listalle nyt?
Mahan kasvun, yllättäen. Kyllähän se ekaa kertaa hetkautti huomata, kun enää lempitakki ei mahtunutkaan enää mukavasti päälle. Farkkuja en ole enää pitänyt pitkään aikaan.
Myös se jännä tunne, kun masun iho on pinkeänä ja tietää sen venyvän. Tai kun napaan sattuu, aivan kuin sekin olisi jotenkin kireällä. Nyt olen myös melko varma, että napani on pienentynyt – se on voinut laajeta, mutta ennen syvä napakuoppani on pienentynyt. Se vissiin tulee ”pullahtamaan ulos”, kunhan pidemmälle raskaudessa ehditään?
Sekä jalkapöytien ja käsien turpoamisen. Eritoten rankan työpäivän jälkeen saattaa seuraavana aamuna olla paikat paksuina, arkoina ja hankalasti liikutettavina. Ei kuitenkaan jokapäivästä riemua! Myös kohdun kasvamisesta johtuvat erilaisten siteiden etc. venyminen on aiheuttanut kipuja alavatsassa, sellaisia kirpaisuja.

punahilkkaLisäisin myös lapsen liikkeet ja niiden tuntemisen. Vaikka on ensiraskaudestani kyse, olen ollut etuoikeutettu ja  pystynyt tuntemaan lapsen liikkeitä jo raskausviikosta 15 lähtien – usko tai älä! Tämän ei pitänyt olla mahdollista kuin jo ennestään synnyttäneille, koska he tietävät mitä odottaa. Ällistyin suuresti, kun tunsin sen ensimmäistä kertaa – enkä sitä tule koskaan unohtamaan. Istuin sängylläni Jyväskylässä, kyyryssä, jotain kirjaa vissiin lueskellen ja sitten se tuntui. Alavatsassa. Ihan vain hetkellisesti – sitä kutitti. Aivan kuin perhosen siivet olisivat kutitelleet vatsapeitettä, tai .. Ehkä paremmin sitä kuvaisi sellaiset kuplat, jotka poksahtivat kihelmöiden. Se oli tuntemus, jota en koskaan aiemmin ollut tuntenut, ja vaikka laktoosi-intolerantikkona olen vaikka mitä suoliston kurauksiakin kuunnellut, niin tämä oli jotain aivan erilaista. Ja siitä se sitten lähti, aina silloin tällöin lapsi kutitteli minua.  Nyt ne kutitukset ovat muuttuneet potkuiksi. Niinkin timakoiksi, että isäukkini on jo tuntenut ne kädellään vatsapeitteiteni lävitse. Äitimummia vauva on vielä ujostellut, kerran onnistui kyllä potkaisemaan täysin keskelle hänen kämmentä mutta niin hennosti, että tuskin minäkään mitään huomasin. Vauva potkii nytkin, kun tätä kirjoitan. Vilkas kaveri.

Se odottamisen riemu, jonka avulla jaksaa jokaisen kehon muutoksen ja kiputilankin. Kaikella on tarkoituksensa, syynsä ja merkityksensä: kehoni valmistautuu ihmeeseen!

Ja se, että kerrankin odottaa iloisin ja posiitiivisin mielin vaatteiden jäämistä pieneksi ja oikein ylpeilee kasvavalla mahallaan. Milloin muulloin elämässä sitä näin on? Kyllähän sitä muuten aina peitellään ja hävetään pientäkin vatsakumpua, mutta jos kyseessä on vauvamasu niin tuntemattomatkin kokevat oikeudekseen päästä sellaisen mahan kanssa kosketusetäisyydelle. Tätä masua minäkin kannan, hellyydellä ja ylpeydellä, kädet sitä jatkuvasti suojaten. Minun masu.

Minusta vähän näyttää, että meidän tyttö se lähti hakemaan meille lapsenlasta. Näkkeehän sen jo jalanterän asennosta.

– Äiti isälle, kun minä pakkasin kimpsuni ja lähdin morjestamaan Dania kesän jälkeen. Kyllä ne äidit tietää.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s