Kun vain luomuna uskaltaisi olla…

Jo vuonna 2010 kohistiin meikeistä ja niiden vaikutuksesta sikiöön – äidin käyttämä kosmetiikka yhdistettiin muun muassa lasten syövän määrän kasvuun sekä hormonihäiriöihin. Yritin löytää myös artikkelia, jossa puhuttiin hiusten värjäämisestä ja raskaudesta, mutta en sitä ainakaan tähän hätään löytänyt. Itsehän lopetin hiusten värjäämisen aikanaan kestoväreistä löytyvien kemikaalien takia ja kuinka jo silloin vuosi pari sitten puhuttiin, että raskausaikana ei saisi hiuksiaan värjätä juurikin niiden kemikaalien takia. Mietin jo silloin, että jos se ei ole hyväksi sikiölle, niin entäs sitten äidille itselleen eli minulle?

Niinkuin Alanko taas kertoo blogissaan, monista meikeistä löytyy muun muassa haitalliseksi todettuja emulgointiaineita kuin myös joitain muovipehmenteitä, jotka eivät varmasti ole hyväksi niin odottavalle äidille kuin masussa kehittyvälle ihmisalullekaan. Kaiken sen lisäksi mitä pärstäämme, ihollemme ja hiuksillemme tungemme pitäisi myös muistaa se kemikaalicocktail- ilmiö: miten monelle muullekin kemikaalille alistummekaan päivän aikana, mm. siivousaineiden, ruoan sisältämien kemikaalien jne. kautta?

Kun olette raskaana, tulette huomaamaan että odottaminen ei ole yksiviivaista ja helppoa. Tuntuu, kuin jokaisesta tuutista toitotettaisiin erilaisia ”älä tee tätä” tai ”raskaana olevan pitää tehdä tätä” – kehotuksia, ja helposti tulee sellainen olo, että jos näitä kehotuksia ei tottele, olisi jollain tavalla huono äiti. Ihan kuin tahallaan haluaisi vahingoittaa omaa lastaan vaikka itsekkäistä syistä, kun ja jos ei toimi näiden eri määräysten ja kehotusten mukaan.

Näin olen päässyt tuntemaan myös syyllisyyttä meikkaamisestani. Kuten nyt tässä kävi ilmi, yksi näistä kehotuksista liittyy nimittäin juuri meikkaamiseen ja muuhun kosmetiikan käyttöön raskausaikana: meikkaamista pitäisi välttää tai vaihtaa koko käytössä oleva kosmetiikka luonnonkosmetiikkaan. Minun tarkoituksena on kyllä ollut vaihtaa meikkilaukkuni sisältö asteittain luonnonkosmetiikaksi, mutta onko se tapahtunut vielä? Ei. Tunnen siis suurtakin syyllisyyttä, kun levitän meikkivoidetta kasvoilleni peittääkseni tummat silmäaluset ja piirtäessäni itselleni kulmat. Mutta jos en naamavärkkiäni jollain tavalla värittäisi, näytän kauhean väsyneelta, laimealta, jopa ehkä sairaaltakin. Pystyn olemaan meikittömänä ystävieni ja perheeni kesken, mutta työpaikalla? Ja kauan pohdiskelin sitä, löytyisikö minusta tarpeeksi munaa julkaista itsestäni meikitön kuva. Tätä olen pohtinut jo siitä saakka, kun Suomen blogeissa levisi Naked Truth – haaste Tyyliä etsimässä-blogin aloituksesta jokin aika sitten.

Kauan jahkailtuani päätin uskaltautua ja näyttäytyä luomuna. Muistutin itselleni, että ehkä te muut ette näe näitä meikittömiä kuvia samalla tavalla kuin minä itse kaikessa itsekriittisyydessäni.

meikiton2meikiton

Kuvia en siis ole muokannut sen kummemmin kuin parantanut kuvien tarkkuutta ja valoisuutta sekä kuvien rajausta. Toiseen kuvaan vielä iskin nuo borderit, miksiköhän? Viemään huomiota pois naamasta? Kuitenkaan mitään photoshoppausta iholleni, noille tummille silmänalusille tai muullekaan ei ole tehty. Tällainen minä olen tänä aamuna.

Miten minä näen itseni? Tuo kauhean iso pottunena suorastaan kirkuu minulle, nuo tummat silmänaluset, jotka johtuvat ihan vain ohuesta ihosta silmieni alla saa minut näyttämään sairaalta, ja missä minulla onkaan ne kulmakarvat? Jossain ne tuolla ovat. Kuvat eivät ole niin tarkkoja että ihon epäpuhtaudet näkyisivät hyvin, sillä niitä on naamaan tupsahtanut raskauden myötä aivan kuin olisin uudestaan teini. Lisäksi tietysti haluaisin korjata noita hiuksiakin – kampaajalla olen viimeksi käynyt kesällä, joten otsatukkani on kasvanut pois ja hiusten latvatkin ovat huonossa jamassa. Jos tällaisena lähtisin töihin, haluaisin piilotella itseäni keittiössä. Joskus olen kyllä esim. kaupoilla kehdannut käydä meikittömänä, mutta silloinkin on hävettänyt.

Samalla kadehdin kaikkia niitä naisia, jotka uskaltavat kulkea täysin luomuina niin työpaikalla kuin muuallakin julkisesti. Raskaana olevan työkaverinikin rohkeutta olen niin kadehtinut, kun hän on kulkenut meikittömänä – ja minusta hän on niin luonnonkaunis, ei hän mitään ehostusta edes tarvitse. Ja samalla tietoisuus siitä, että hän tekee sen varmastikin ainakin osittain lapsensa eteen ja kuinka omalla naamataulullani on sitä meikkivoidetta ja muuta..
No, itsesyytöskierre taas aloitettu.

meikit posemeikit

 

 

 

 

 

 

 

Sitten vertailun vuoksi minä, hetkeä myöhemmin meikattuna ja hiukset pompulalle vedettynä. Photoshoppausta ei ole tehty nyt edes valoisuuden tai muun korjaamiseen, vaikka aihetta ehkä olisi ollut. Kunhan rajasin kuvat. Tällä hetkellä meikkaan ainoastaan työpäivinä, harvoin minkään muun takia.

Ehkä vielä joskus saan sen rohkeuden olla ihan luomuna ja olla vielä ylpeä siitä, miltä näytän. Toivossa on hyvä elää.

Lähteet:
Uusi Suomi: Meikkikohu jatkuu: Uusi ”kieltolista” raskaana oleville. Viitattu 28.1.2013

Turun Sanomat: Asiantuntija ehdottaa meikkikieltoa raskaana oleville. Viitattu 28.1.2013.

Tintti Alanko: Meikit ja raskaus. Viitattu 28.1.2013.

Avatv: Saako raskauden aikana meikata? Viitattu 28.1.2013.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s