Hei hei mitä kuuluu?

Olen jo monelle ystävälleni osannut harmitella ja pyytää anteeksikin hiljaiseloani, melkeinpä jopa pienimuotoista sulkeutuneisuuden tilaani. En ole jaksanut tai pystynyt pitämään yhteyttä – kai teillekin on ihan tuttua se tunne, kun luuriin vastaaminen tai pelkästään jo soittaminen on vaikeaa?

Elämäni on ollut yhtä pyöritystä viimeisen kuukauden ajan, on ollut paperisotaa asuntoasioissa, puhelimessa roikkumista muuttokuorman myötä, ihanasti enemmän tarjoilijan töitä kuin mitä alunperin osasin kuvitella ja sitten olisi pitänyt jaksaa hoitaa vielä kouluasioitakin. Niin, ja neuvolakäynnit kuin muutkin kissanristiäiset minun ja vauvan terveyttä tarkkaillessa. On ollut myös siskontyttöjen hoitoviikonloppua, kuin yrityksiä nähdä kavereiden kanssa sekä ajanviettoa perheen kanssa. Jotenkin tuntuu, että kasaan itselleni paineita sitä enemmän mitä enemmän aikaa kuluu ja mitä lähempänä on muuttopäivä. Niin paljon pitäisi ehtiä tekemään, ja entä kaikki se mitä haluaisin vielä tehdä?

vinski

Karvakamuni kesällä 2012

Kuinka sitten kulutan ne ykkösvapaat, jolloin ei ole ollut mitään aikataulutettua menoa minnekään? Melkein kuin neliraajahalvaantunut kotisohvalla. Kroppa naristen kivusta, turvonneita sormia ja varpaita pyöritellessä, telkkaria tuijotellessa. Sitten illalla potkaisen itseäni persiille ja menen nauttimaan rakkaan karvaturrini seurasta raikkaaseen ulkoilmaan, yrittäen talvimaisemassa tarpoessani olla herkistymättä. Ajatus siitä, että hetken päästä jätän shelttipaaperoni taakseni siirtäessäni itseni kasvavan mahan kera Englannin maankamaralle, on tiukka paikka. Jälleen, niinkuin niin monta kertaa aikaisemminkin kohtaan saman kysymyksen: miten sanot hei hei nähdään pian koiralle?

Minulla on tarkoitus kirjoittaa jossain vaiheessa kunnolla raskausoireistani (joiden kanssa olen päässyt niin helpolla tähän mennessä), mutta sen sanon jälleen että hellurei näitä raskaushormoneita! Ainakin juuri niitä haluaisin syyttää kaikesta tästä herkistelystä ja muustakin itkuisuudesta sekä ajatusten sotkuisuudesta. Vaikka tunteellinen olen ollut aina, en minä sentään ennen pillahtanut kyyneliin kun televisiossa näytetään parin sekunnin pätkä pikkutytöstä itkemässä kadonneen kissansa perään..

Pointti on kuitenkin se, että en ole ensimmäistä kertaa lähtemässä pidemmäksi aikaa ulkomaille. En ensimmäistä kertaa tulee sanomaan heippoja kavereille ja perheelle. Ero entiseen on kuitenkin huomattava. Ennen odotin innolla reissua enkä malttanut odottaa että lähtö tapahtuisi eikä tällaista haikeutta ollut samassa mittakaavassa havaittavissa. Odotan nytkin toki lähtöä ja eritoten Danin ja Rubyn näkemistä pitkästä aikaa – olenhan heitä viimeksi nähnyt marraskuussa – mutta ensimmäistä kertaa toinen jalkani on syvässä mudassa juuttunut kotipuoleen. Ensimmäistä kertaa minua raastaa tämä kaksijakoisuus, mitä ulkomaalainen poikaystävä tuo välttämättä tullessaan elämään.

Ja minua huolestuttaa. Miten me tulemme pärjäämään uudessa kodissa, tiukassa rahatilanteessa? Miten onnistun kouluhommien kanssa, mistä jo nyt poden kamalaa syyllisyyttä: enhän suoraansanottuna ole saanut vielä mitään aikaan joulun jälkeen. Parikin koulutyötä on jo reippaasti myöhässä. Miten saamme kaiken järjestymään, miten paljon minulta löytyy voimia kaikkeen vaadittavaan? Tulenko viihtymään, ikävöinkö liikaa koti-Suomeen?

Eritoten tuota viimeistä lausahdusta ei minun suustani aiemmin ole pahemmin kuultu. Mutta asiat ovat muuttuneet. Minä olen muuttunut. Uskotteko, että maalailen mielessäni myös tulevaisuuden mahdollisuuksiamme Suomen puolella?

Voisin kaiketi summata tähän loppuun sen, että kaiken tämän muutoksen keskellä olen ollut hyvinkin sekaisin ja huonoimmillani hyvin aikaansaamaton. Pyydän jälleen anteeksi teiltä kaikilta, jotka olette yrittäneet minua tavoitella kehnoin tuloksin. Uskallan toivoa, että kaikki paranee sitten kun muuttoruljanssi on ohitse. Klassinen ”Sitten kun” – lause, mutta .. Kiitos kuitenkin teille kaikille myös aivan upeasta tuesta ja rakkaudesta. Ehkä vielä jaksan osoittaa sitä myös takaisin.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s