”Eihän lapsi voi tehdä vielä lapsia!”

Meikäläinen teinityttönä.

Meikäläinen teinityttönä.

Kun kerron olevani raskaana, odotan ihmisten olevan järkyttyneitä. Valmistaudun välittömästi puolustamaan valintaani sekä kuuntelemaan saarnaa: olenhan omasta mielestäni niin kauhean nuori, ihanpa teini, ei yhtään aikuinen – ja raskaana? Onhan noista teiniäideistä tehty jopa tosi-tv-sarjaa, ja yleisesti kauhistellaan että miten niin nuori pärjää lapsen kanssa – entä, kun oma elämä on vielä niin sanotusti kokematta?

Vuonna 2009, 21-vuotiaana, maailmaa kokemassa Balilla Indonesiassa.

Vuonna 2009, 21-vuotiaana, maailmaa kokemassa Balilla Indonesiassa.

On jotenkin kauhean vaikeaa itsensä ymmärtää ja tajuta, että ei tässä ehkä ihan teini enää ollakaan. Omassa mielessäni ikääntymiseni kun on päättynyt ikävuoteen 21 – siitä lähtien minun on pitänyt aina ihan miettiä, että kuinka vanha sitä oikeasti onkaan. Se ei tule enää samalla tavalla automaationa niinkuin aiemmin, selkärankaan kirjoitettuna yksinkertaisena ja hyvin sisäistettynä faktana. Miellän vain edelleen, että olen 21-vuotias tai jopa alle, ihan pieni tytöntyllerö vasta.

Kuitenkin täytin maanantaina jo 25 vuotta. Neljännesvuosisadan verran ikää. Ymmärtääkseni ihan hyvä ikä ensisynnyttäjälle ainakin teoreettisesti? Oma äitinikin sai minut ollessaan 25-vuotias, joten ihan äidin jalanjäljillä tässä melkein ollaan.

23-vuotiaana Ateenassa hostellityöntekijänä. Kaverin ottama kuva.

23-vuotiaana Ateenassa hostellityöntekijänä. Leenan ottama kuva.

Silloin joskus pikkutirppana 25-vuotiaat näyttivät vain niin isoilta ja aikuismaisilta, ja olin ihan varma että kunhan itse tuohon maagiseen ikään pääsen niin elämähän on jo täysin raiteillaan: olisi aviomies, pari muksua ja omakotitalo järven rannalta kaikkine elukoineen ja lemmikeineen. Että siihen ikään mennessä olisin jo ”aikuinen”.

– Niinpä niin. No, elämä on ainakin jo oikeaan suuntaan menossa kohti noita pikkuruisen tytön vaatimuksia: kyllähän sitä jo kihloissa ollaan, vaikka ei se sama asia olekaan kuin avioliittopaperit, ja ensimmäinen muksukin on jo tuloillaan. Omakotitalossa ja lemmikkien määrässä on vielä vähän työtä, mutta ehkäpä nekin ajallaan.

Mutta hei, te fiksummat: kertokaa minulle, mitä on olla aikuinen? Tunnetteko te olevanne aikuisia? Minut tietävät, näettekö te minut aikuisena? Tästä aikuisuuden ajatuksesta päästään myös äitiyteen. Voiko tällainen pentu kuin mitä minä olen olla hyvä aikuinen äiti pienelle ihmisalulle? Ai miten niin vähän hermostuttaa.

Ja ei, ei kukaan ole saarnannut. Kaikki ovat olleet iloisia ja onnellisia puolestamme. Ainoastaan kummini päästi tuon otsikon lausahduksen suustaan kuullessaan maha-asukistani, mutta sekin varmasti ihan vain vitsillä – vaikka pääsinkin sitten käyttämään niitä mielessäni hyvin harjoiteltuja reploja siitä, miten en ole enää lapsi ja että nuorenahan penskat on hyvä tehdä!

Ja no, lopulta ehkä se on vaan minä, joka näkee itsensä ihan lapsena vielä… Ehkä.

Huomenna on sitten edessä se jännitetty rakenneultra, ja raskauden puolivälin merkkipaalu on siten myös ylitetty!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s